torstai, 1. huhtikuu 2010

Lapsesta kohti aikuisuutta

 

Ensinnäkin lapset ovat romanikulttuurissa korostetusti lapsia silloin, kun he vielä sitä ovat. He saavat leikkiä ja tehdä ihan tavallisia lasten juttuja. Heiltä ei odoteta varsinaisesti kulttuurin noudattamista tai tiukkoja tapojen noudatuksia, vaikka jonkin asteisilla romanitavoilla mentäisiinkin esimerkiksi puhtaiden ja likaisten asioiden erottelun suhteen. Lapset saavat pukeutua kuin lapset, eikä heidän tarvitse peittää itseään sen kummemmin. Lasten sanotaan olevan ”vapaita” ja ”vapaasti”, koska kulttuuria ei tarvitse niin tiukasti mukailla.
 
Tytöt voivat ihan hyvin leikkiä poikien kanssa ja pojat tyttöjen kanssa riippumatta siitä, ollaanko läheistä sukua vaiko ei. Toisten luona voidaan ihan hyvin kyläillä, ja vaikka yötäkin voidaan olla ilman sen kummempaa sumplimista. Vanhempanahan tämä muuttuu siten, että pojat ja tytöt eivät pahemmin hengaile keskenään, koska jokuhan saattaisi vaikka luulla jotain. (Itse olen sitä mieltä, että se mitä ei ole, ei tarvitse peitelläkään.)
 
Kun lapsi kasvaa ja hänestä tulee murrosikäinen, on myös lapsesta itsestään kiinni, aletaanko häntä pitää aikuisempana vaiko ei. Jos poikalapsi esimerkiksi päättää edelleen 13-vuotiaana kulkea toistaiseksi farkut jalassa suorien housujen sijasta, tai tyttölapsi housut jalassa, on selkeää, että hänet katsotaan edelleen lapseksi pukeutumisen vuoksi. Tietysti on perheitä, joissa näin ei ajatella, mutta puhutaankin nyt siitä yleisnäkökulmasta. Lapset, jotka eivät vielä pukeudu romanikulttuuriin kuuluviin vaatteisiin (suoriin vaatteisiin tai pitkiin vekkihameisiin) ovat enemmän lapsia, kuin ne, jotka pukeutumisellaan jo noudattavat kulttuuria.
 
Miten tämä sitten käytännössä ilmenee? No, monellakin tapaa. Esimerkiksi suoria vaatteita käyttävä poika tai pikkuhameita käyttävä tyttö ei saa enää ajaa pyörällä. Tämän katsotaan olevan häpeällistä. Sen sijaan esimerkiksi farkut jalassa edelleen tallusteleva poika voi kaikin mokomin ajella pyörällä ilman, että se olisi sen kummemmin häpeän paikka. (Tietysti voisi olla oudon näköistä, että pyörällä ajeltaisiin suorissa vaatteissa tai pikkuvaatteissa, pikkuvaatteissa se on hankalaakin.)
Sain tässä tuosta pyörällä ajamisesta mieleeni erään tilanteen, jossa tuttavaperheen kaksi poikaa kinastelivat keskenään. Toinen pojista oli jo melkein aikuinen, 17-vuotias, toinen pojista oli juuri täyttänyt 13. No, tämä 13-vuotias poika sitten ajeli pyörällänsä hilpeänä kauniissa kesäilmassa, kun hänen veljensä pölähti jostain paikalle. Veli alkoi oikopäätä kysellä nuoremmalta pojalta, miksi tämä edelleen ajelee pyörällä. Veli puuskahti myös, että tapojen pitäisi alkaa pikkuhiljaa muuttua. 13-vuotias tiuskaisi veljelleen, että ”Kato mitä mulla on jalassa!” ja tarkoitti täten farkkujaan. Veli kohautti olkapäitään, ja jätti asian sikseen.
 
Samalla kun lapsesta tulee murkku, hänen välinsä vanhempiin alkavat muuttua. Vaikka ne olisivat lämpimät ja läheisetkin, eivät poikalapset esimerkiksi enää murrosiässä mene istumaan äitinsä viereen tai äitinsä syliin. Samoin kuin tyttölapset eivät istu isänsä sylissä tai vieressä, niin sohvilla, keittiönpöydässä tai esimerkiksi autossakaan. Samoihin aikoihin lapset alkavat teititellä vanhempiaan. Harvemmin ”äitiä” tai ”isää” käytetään muutenkaan. Yleensä heitä puhutellaan etunimellä, vaikka heitä ei vielä teititeltäisikään. Teitittely onkin ehkä hieman vanhanaikaista, ja monelta se on jäänyt pois. Tuntuu olevan tyylinä, että vain vieraita vanhempia ihmisiä teititellään, tai jos ihmiset ovat sitten jo reilusti vanhempia, kuten vaikka omat isovanhemmat.
 
Murkkuikään tultaessa ja vaatetuksen muuttuessa lapsi alkaa luonnollisesti saamaan lisää vastuuta. Tytöillä tämä tarkoittaa yleensä sitä, että kotitöihin pitää osallistua enemmän ja kaikenlaisia kotitöitä on alettava harjoitella aikuisuutta varten. Esimerkiksi siivoaminen ja kodin kunnossapitäminen voi joissain perheissä jäädä kokonaan perheen murkkutytön tai tyttärien kontolle. Romanikulttuurissa onkin muuten yleistä ajatella, että murrosikään tulleen tytön tai tyttöjen pitäisi pitää kodista niin hyvin huoli, ettei vanhempien pitäisi tehdä juuri mitään. Tietysti tässäkin asiassa pitäisi muistaa kohtuus, sillä lapsi on kuitenkin lapsi, vaikka murrosikäinen olisikin.   
 
Mutta takaisin asiaan; tyttöjen täytyy yleensä murrosiässä alkaa opetella prässäämistä, silittämistä, pyykinpesua, siivousta ja ruuanlaittoa. Jotkut opettavat tytöilleen myös käsitöitä, jotka ovatkin sitten myöhemmin hyödyllisiä. Jos perheessä on pienempiä sisaruksia, saa tyttö monta kertaa katsoa heidän peräänsä. Tai jos perheellä on hevosia tai lemmikkejä, on monesti tytön tehtävä huolehtia niistä.  
 
Pojilla vastuun lisääminen ei välttämättä automaattisesti tarkoita sitä, että siskot alkavat passata lakkaamatta veljiään eikä näiden tarvitse tehdä mitään. Tällaiset kivikautiset asenteet ovat onneksi muuttuneet ja muuttuvat edelleen. Toki niitäkin perheitä on, missä todella poikalasta opetetaan siihen, että on naisten homma pitää koti kunnossa ja mies saa vain olla, silloin kun siltä tuntuu. Nykyään kuitenkin moni laittaa poikansa pesemään pyykkiä ja siivoamaan, laittamaan ruokaa… Kuinka se myöhemmin aikuiseksi kasvava mies muuten tulisi toimeen omillaan, sillähän pitäisi aina olla joku pitämässä siitä huolen, eikä sekään ole hienoa.
 
Pojat alkavat kulkea entistä enemmän isiensä mukana, mikäli isät siis jossain käyvät. Tutustutaan tavallaan siihen miesten maailmaan ja siihen, mitä se miehuus on. Jos perheellä esimerkiksi on hevosia ja perheen isä käy tallilla, on hyvin luonnollista että pojat pienestä saakka ovat käyneet tallilla ja heiluneet remmissä mukana. Murkkuikään tullessaan he saavat sitten lisää vastuuta tässä asiassa. Jos isä taas on esimerkiksi kauppamiehiä, on hyvin luonnollista että pojat otetaan mukaan seuraamaan tätä. Poika viedään useisiin harrastuksiin mukaan.
 
 

torstai, 1. huhtikuu 2010

Romaninaisen pukeutuminen kuvina: Hameeseen käytettävät kankaat

 

Lupasin aiemmin postata romaninaisen asuun käytettävistä kankaistakin, vaikka en nyt olekaan ihan varma, ilmaisinko asiani juuri noilla sanoilla. Tässä postauksessa olisi nyt yleisön pyynnöstä kuvia ja tietoa romanihameeseen käytettävistä yläkankaista. Yläkangashan siis on se koristeellinen kangas, joka tulee vyötärön kohdalle ja jonka kohdalta hame on levennetty pönkän avulla.

Yläkankaan saa jokainen valita itse, kuten olen aiemmin jo sanonutkin. Yläkangas voi periaatteessa olla vaikka vaaleanpunainen tai kirkkaan punainen, mutta itse asiassa nyt kun miettii, niin minä en ole koskaan nähnyt punaisia yläkankaita. Tarkemmin ajateltuna punainen yläkangas voisi olla ihan hieno yhdistettynä sopivaan nauhaan ja sopivaan röijyyn. Toisaalta kokonaisuus voisi olla omituinenkin. Täytyypä joskus ommella hame, jossa on punainen yläkangas – sittenpä se lopputulos nähdään.
 
Ensimmäisenä kolme kuvaa kokopaljettikankaista. Kokopaljettikankaista yleisesti ottaen voisin aluksi kertoa sen verran, että ne ovat yleisimmin hameisiin valittuja yläkankaita siksi, että ne ovat kestäviä ja aika käytännöllisiäkin. Väri ei haalistu heti, eivätkä paljetitkaan jatkuvasti lentele joka suuntaan. Kokopaljettikankaita on eri värisiä, minä valitsin tähän niistä väreistä kolme. Näiden valitsemieni värien lisäksi nimenomaan tällaisia kokopaljettikankaita on sinisen eri sävyinä, harmaana, tummanvihreänä, kuparina,…
 
Ensimmäisessä kuvassa on yläkangas, joka on yleisimmin käytetty romanihameissa. Kyseinen yläkangas on siis musta kokopaljetti. Tämä kangas on kestävä ja värinsä puolesta sopii jokaisen röijyn kanssa yhteen. Moni valitseekin ainakin ensimmäiseen hameeseensa nimenomaan mustan paljetin juuri tämän vuoksi. Musta kokopaljetti sopii niin arkeen kuin juhlaankin. Siihen sopivat kaikki kristallinauhat, sillä ne erottuvat hyvin mustasta väristä. Omakohtaisesti voin kertoa, että itse olen kyllästynyt pelkkään mustaan kokopaljettiin, ja suosinkin ennemmin muita värejä.

Toisessa kuvassa kokopaljettikankaat jatkuvat. Värinä on hopea. Toisin kuin musta, hopea on siitä hankala kangas, että harvat nauhat ”näkyvät” kankaasta. Esimerkiksi tavalliset yläkankaan päälle ommeltavat rivinauhat eivät erotu hopeanvärisestä kankaasta juuri ollenkaan. Hopea on suosittu väri etenkin kesällä. Myös hopeapaljetti yhdistettynä sopivaan sametin päälle ommeltavaan nauhaan sopii hyvin juhliinkin.

Kolmannessa kuvassa on myös esimerkki isopaljettisesta kokopaljettikankaasta. Värinä on metallinhohtoinen sininen, joka käy minusta kesään varsin hyvin, vaikka tummempi sininen onkin. Tällainen väri kokopaljettikankaissa on suhteellisen uusi, ja siksi vielä vähän käytetty. Rohkenen kuitenkin epäillä, että se nostaa päätään ja pääsee vielä suosioon. Itse ainakin pidän tästä väristä.

 

Kuten sanottu, yläkankaita on lukemattomia eri vaihtoehtoja. Pelkästään paljettikankaita on vaikka kuinka monta erilaista vaihtoehtoa. Seuraavat kaksi esimerkkikuvaa kertovat tästä; nämä kaksi kuvissa näkyvää kangasta ovat niin sanottua aaltopaljettikangasta, jonka nimi tulee kyllä ilmi kuvaa katsellessa. Aaltopaljetti sopii minun mielestäni hienosti kesään.
Ensimmäisessä kuvassa aaltopaljettikankaan väri on kulta. Toinen kangas on puolestaan kulta-kupari. Molemmat värit ovat hienoja ja sopivat etenkin juhlavampaan käyttöön.
 
 
Seuraavaksi pikkupaljettikangas, jonka pohjana on verkkopohja. Tällaistakin paljettikangasta saatetaan joskus kutsua kokopaljettikankaaksi, jolloin sekaannusta voi syntyä. Kangas on varsin muodikas, ja sopii myös arkeen kuin juhlaankin.

 

Merkattujen kankaiden edustajaksi olen valinnut mustan verkkopohjaisen kankaan, jossa on hopeat merkkaukset ja kristallipaljetit. Merkattuja kankaita on erilaisia ja erin värisiä. Luonteenomaista niille on yksityiskohtaisuus kankaiden kuvioinnissa. Merkkausten ja paljettien lisäksi näissä kankaissa saattaa olla helmiä, yksittäisiä kristalleja tai muita kiviä. Vaikka moni merkattu kangas onkin hyvin näyttävä, käytetään merkattuja kankaita yleisimmin kuitenkin arkihameissa.

 

 

Kaksi viimeistä kuvaa ovat taas paljettikankaita. Ensimmäisessä kuvassa näkyy hieman erikoisempi paljetti kuparin värisenä. Toisessa kuvassakin on musta verkkopojainen kangas, jossa siniset ja kullanväriset paljetit. Tämänkään tyyppistä kangasta harvemmin hameissa näkee, mutta ehkä kevään ja kesän myötä saamme siirtyä värikkäämpiin versioihin!

 

 

Tässäpä tämä sitten tältä kerralta olisikin. Eiköhän tuosta jonkin verran osviittaa saa siitä kankaiden erilaisuudesta ja erityyppisyydestä. Enemmänkin kerrottavaa ja kuvin kerrottua toki olisi, mutta juuri nyt siihen ei taida olla aikaa… Kuvia on kuitenkin luvassa lisää myöhemmin tänään – joskin sitten siirrytään romanihameesta toiseen aiheeseen. Kohta siirrytään Pääsiäisen viettoon, joten ehkäpä tässä vaiheessa olisi hyvä toivottaa kaikille iloista alkavaa Pääsiäistä!

keskiviikko, 31. maaliskuu 2010

Romaninaisen pukeutuminen kuvina: Romanihameet (Nyt toimii)

 

Nyt on näemmä käynyt pari sellaista pahemmanlaatuista mokaa, että postasin ennen tuota röijy- ja vaateparijuttua peräti kaksi kertaa tänne, ensimmäisen kerran nimenomaan romanihameista ja toisen kerran hameisiin käytettävistä yläkankaista. Sattumoisin olin niin tyhmä, että menin poistamaan postauksiini käyttämäni valokuvat tämän blogin galleriasta, jolloin laittamani kuvat eivät tietenkään näkyneet. Nythän siinä tietenkin kävi niin, että vaikka lukijoita olisi muuten ollutkin, niin kukaan ei ole saanut kuvista mitään irti. Kuvien takiahan minä ne postaukset nimenomaan teinkin. Nyt ei sitten ilmeisesti auta muu, kuin koettaa postailla uudelleen samat jutut tällä kertaa käyttäen huomattavasti enemmän järkeä…
 
Juu. Tämänkertainen postaukseni koskee siis nimenomaan romanihameita. Tässä postauksessa näette erilaisia hamemalleja ja täten siis esimerkkejä siitä, että kaikki romanihameet eivät todellakaan ole loppujen lopuksi samanlaiset, vaikka ne muodoltaan ovatkin periaatteessa samanlaiset.
 
Aiemmin tekemääni postaukseen ehdin kirjoittaa jokaiseen kuvaan kattavat tiedot siitä, mitä kussakin hameessa on ja paljonko vastaavanlainen hame maksaa. Nyt minua kuitenkin ottaa sen verran pannuun, että haluaisin vain nämä kuvat ja tiedot mahdollisimman äkkiä takaisin blogiini, vaikka eihän se ihan niin toimi…
 
Mennäänpä nyt siis seuraavaksi niihin hameisiin. Kaksi ensimmäistä kuvaa ovat romanihameesta, johon on käytetty valtavasti rahaa ja aikaa. Tällainen hame on hyvin näyttävä kokonaisuus, eikä se todellakaan pääse näissä kuvissa kunnolla oikeuksiinsa. Mutta voittehan kuvitella kristallin: sehän sädehtii monissa eri väreissä. Kristallia nämä nauhatkin ovat. Yläkankaan kohdalle on varsinaisen kankaan sijasta käytetty 15rivistä nauhaa josta on täten tullut yläkankaan korvaava tekijä. Reunuksen koristeluun on käytetty jääpuikkonauhaa, joka on ommeltu sametin päälle. Ns. reunusnauhaa ei välttämättä tarvittaisi, mutta kuten huomaatte, onhan kokonaisuus huomattavasti hienompi tuollaisenaan. Tällainen hame maksaa noin 800 - 1000 euroa. Joskus jopa tuhatkaan euroa ei ole riittävä summa.
 
 
 
Seuraavassa kuvassa näette yläkankaan, joka on ehdottomasti yleisimmin käytetty hamekangas; musta kokopaljetti. Sitä käytetään paljon värinsä vuoksi; mustahan käy kaikkien värien kanssa yhteen ja passaa täten vaikka minkä värisen röijynkin kanssa. Kokopaljettikangas on myös kestävää ja laadukasta. Hameen koristeluun on käytetty yksirivistä kristallinauhaa ja vekkien eli ”laattojen” päällä yläkankaassa on myös kristalliset neliöt. Tällainen hame sopii hyvin vanhemmalle väelle paremmaksi hameeksi, nuoremmilla tämä menee ihan arkihameena.
 
 
Kolmas hamemalli kertookin sitten, että yläkankaiden ei aina tarvitse olla samoin aseteltuja. Kuvassa näette niin sanotun lovihameen, jossa sahalaitaisuus on tehoste. Lovihame on työläämpi tehdä, joten se on myös hinnakkaampi kuin tavallinen, suorayläkankainen hame. Tässä hameessa yläkankaaksi on myös käytetty mustaa kokopaljettia, ja nauhanakin on ihan vain yksirivinen nauha. Kuvan hame on 7,5m leveä, ja hintaa sillä on 600 euroa.
 
 
 
Neljännessä hamemallissa kannattaa kiinnittää erityisesti huomiota vekkeihin eli laattoihin. Tässä hameessa ne on tehty hyvin ja huolella, ja muun muassa sen takia hame on erittäin ryhdikäs. Tähän hameeseen on käytetty kupari kokopaljettia ja kuusirivistä kristallinauhaa. Tällainen hame maksaa ompelupaikasta riippuen 600-700 euroa.  
 
Tarkoitus oli alun perin laittaa tähän useampiakin kuvia hameista, mutta päädyin nyt sitten laittamaan vain muutaman niistä. Eiköhän se periaate kuitenkin tullut selväksi, ja voihan sitä aina laitella sitten myöhemmin lisää, jos siltä tuntuu… Nyt yritän tässä sitten mietiskellä, mitä muita valokuvia minun kannattaisi lisäillä tänne aiheen puitteissa. Toivottavasti kuitenkin lukukokemus – tai edes katselukokemus – oli viihdyttävä ja saitte tästä jotain uutta irti!  

keskiviikko, 31. maaliskuu 2010

Romaninaisen pukeutuminen kuvina: Röijyt ja vaateparit

Koska röijyt eli päällyspuserot ovat hyvin näyttäviä ja oleellisesti kuuluvat asukokonaisuuteen, tämänkertainen kuvallinen ja sanallinen postaus onkin sitten niistä. Tässä postauksessa muuten selviää, miltä vaatepari (röijy + esiliina samasta kankaasta) käytännössä näyttää.

Ensimmäiset röijyt ovat silkkisiä röijyjä. Osa on painettua silkkiä, osa ihan yksiväristä. Vaikka silkkiä joku aika sitten pidettiin vanhahtavana, ovat silkkiröijyt ja etenkin painetut silkit tulleet uudelleen muotiin. Ensimmäisessä kuvassa olevaa röijypitsiä on käytetty harvemmin. Kahdessa seuraavassa röijyssä ilmestyy valkoinen Ruotsin pitsi, joka on yleisimmin käytettyä pitsiä röijyissä ja esiliinoissa. Neljännen kuvan vaaleansinisessä röijyssä on käytetty organzapitsiä, jota myöskin harvemmin käytetään. Toiseksi alimmassa kuvassa tässä "silkkiosiossa" on mustaa Turkin pitsiä. Kuten siis näette, voivat pitsit ja värit vaihdella enemmänkin. Pitsien asettelukin voi olla toisenlainen, mutta mennään siihen jollain toisella kerralla.
 
 
 
 
 
 
 
Seuraavassa kuvassa esiintyvä röijy on painettua polyesteriä, joka on myös nyttemmin tullut hyvin voimakkaasti muotiin eri väreissä ja eri kuoseissa.

 

Seuraavaksi on taas vuorossa pitempi lista saman kategorian alle mahtuvia röijyjä. Röijyissä käytetty kangas on verkkopohjaista kangasta. Joukossa on paljetteja ja merkkausta. Osassa kiviäkin, mutta kuvat eivät ole niin hyviä, että ne näkyisivät. Kaikissa seuraavissa röijyissä on käytetty valkoista Ruotsin pitsiä. Alimmassa kuvassa tämän verkkopohjakategorian alla näkyy myös hienosti romaninaisen asu kokonaisuudessaan. Kuvassa olevassa hameessa mustaa kokopaljettia ja neljärivinen kristallinauha.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Ennen loppuhuipennukseen siirtymistä näette vielä muutamasta kuvasta muodostuneen yhdistetyn kuvan, jossa pääosaa näyttelevät röijyt. Kuvista kuitenkin näkee myös ihan selkeästi romaninaisen asun mallia.

Postatessani ensimmäisen kerran romaninaisen vaatetuksesta mainitsin niin sanotun vaateparin, jossa röijy ja esiliina on valmistettu samasta kankaasta. Tämän postauksen alussa lupasin selventää teille rakkaat ihmiset, miltä tällainen kokonaisuus sitten todellisuudessa näyttää. Kokonaisuus on yleensä hieno. Vaatepari voi olla minkä värinen tahansa, vaikka kirkkaan pinkkiä tai neonvihreää kangasta, mutta erityisesti vaaleat kankaat ovat juhlavia. Kesällä suositaan myös paljon turkoosia.

Nyt alankin sitten miettimään uusia ideoita tänne blogiini pää sauhuten. Toivottavasti saitte tästäkin postauksesta jotain. Kysymyksiä ja ehdotuksia saa laitella edelleen ihan vapaasti.

tiistai, 30. maaliskuu 2010

Rouvittelusta ja muusta

 

Pieni väliraportti taas tähän väliin.
Asiaahan minulla olisi paljonkin, mutta jostain syystä en saa kirjoitettua kaikkea päässäni pyörivää ulos. Sanoja olisi, mutta en saa ilmaistua sanojani. Ikään kuin olisi inspiraatio tai joku hukassa. No, ehkäpä se vielä tästä löytyy…
 
Tulipa mieleen yksi asia, jonka voisi sanoa ihan kaikille asiakaspalveluammateissa oleville. Vaikka valtakulttuurin mukaan on niin Suomessa kuin ulkomaillakin hyvin kohteliasta esimerkiksi rouvitella asiakkaaksi tulevaa ihmistä, ei sitä silti kannata ihan kaikissa tapauksissa tehdä. Romanikulttuurissa nimittäin sana ”rouva” viittaa avioliittoon, ja avioliitto puolestaan viittaa seksuaalisuuteen.
 
Milloin ei kannata rouvitella?
-         Jos asiakkaaksi tuleva nuorempi nainen on selkeästi vanhempien ihmisten kanssa
-         Jos asiakkaaksi tuleva vanhempi nainen on selkeästi nuorempien seurassa
-         Jos asiakkaaksi tulevalla aikuisella naisella on murrosikäisiä lapsia seuranaan
 
Milloin voi rouvitella?
-         Jos asiakkaaksi tuleva nainen on yksin
-         Jos asiakkaaksi tuleva nainen on oman ikäisensä naisen seurassa
-         Jos asiakkaaksi tuleva nainen on oman ikäisensä miehen seurassa
-         Jos asiakkaaksi tulevalla naisella on mukanaan vauva tai alle kymmenvuotias lapsi
 
Herroitella voi ihan riippumatta siitä, onko kyseessä vanhempi vai nuorempi mies tai kenen seurassa hän lienee. Hän voi olla yksin tai porukassa, vanhempien tai nuorempien tai vaikka niiden paljon puhuttujen murkkujen kanssa. Herroittelu ei viittaa avioliittoon tai seksuaalisuuteen, se on vain kohteliaisuutta.
 
Entäpä puolestaan neidittely? Neidittelyä kannattaa punnita vähän tapauskohtaisesti. Neiditellä voi ihan hyvin yksin olevaa nuorta naista tai murrosikäistä tyttöä. Jos noin kymmenvuotias tai siitä alaspäin oleva lapsi on vanhempiensa seurassa, voi neiditellä ihan vapaasti. Jos kuitenkin murkkuikäinen tyttö tai siitä vanhempi on aikuisten seurassa, neidittelyä kannattaa kaiken varalta välttää. Neidittely kun kuitenkin tavallaan kertoo tytön tai naisen seurustelutilanteesta, eikä siksi ole kaikissa tilanteissa suotavaa.
 
Kuinka sitten kannattaa toimia, jos ei ole ihan varma siitä, mikä puhuttelumuoto on hyvä mihinkin tilanteeseen? Teitittely toimii aina. Se on kohtelias ja neutraali tapa asiakkaan ja vieraan ihmisen puhutteluun, eikä ainakaan johda hämmennykseen.