Tässä onkin kulunut pieni hetki, kun Neiti on viimeksi käynyt kirjoittamassa. Neiti ei ole nyt oikein ollut parhaassa vedossaan, mutta pyrkii kuitenkin postaamaan tälläkin kertaa edes jotain aiheeseen liittyvää. Tämänkertainen aiheeni olkoonkin siis romanien tapakulttuuri, alaotsikkona puhtaustavat.
 
Pelkkä yhden postauksen omistaminen puhtaustavoille saattaa ehkä tuntua typerältä ja haaskaukselta, mutta te ette tiedä, kuinka paljon kysymyksiä puhtaustavat todellisuudessa herättävätkään. Toki romanien puhtaustavoista puhutaan monessakin paikassa, mutta yleensä se puhuminen raapii vain vähän pintaa. Varsinaiset toimintatavat eri tilanteissa jäävätkin sitten hämärän peittoon, jolloin ei ole mikään ihme, että niitä sitten mietitään ja pohditaan myöhemmin otsa rypyillä.
 
Tässä vaiheessa on varmaan ihan hyvä sanoa jälleen kerran, että jos jollekin satunnaisellekaan lukijalle kysymyksiä juolahtaa mieleen, niin niitä saa ihan vapaasti esittää. Neiti ei todellakaan pidä mitään kysymystä tyhmänä. Sen sijaan on aina positiivista haluta oppia uutta ja tietää eri asioista jotain. Ympäröivään maailmaan kun tämäkin omalla tavallaan kuuluu, vaikka ei sitä aina uskoisi.
 
Aloitetaanpa nyt siitä kaikkien tuntemasta käsitteestä, peruspuhtaudesta. Siitä niin sanotusta ”tavallisesta” puhtaudesta, joka tarkoittaa siivoamista ja sellaista yleistä puhtaanapitoa. Monet romanit ovat tästäkin hyvin tarkkoja, ja pyrkivät pitämään talonsa mahdollisimman siisteinä. Joillakin tämä saattaa oikeasti tarkoittaa sellaista sairaalloista keittiöluutujen keittelemistä kloritissa. Sen sijaan ei ole ollenkaan hullumpi idea imuroida edes kerran tai kaksikaan päivässä, mikäli porukkaa ramppaa asunnossa enemmänkin. (Monet muuten jostain syystä kokevat tarpeen saapastella asuntoihin sisälle kengät jalassa, jolloin siivoaminen useammin on muutenkin aiheellisempaa.)
 
Romanit pitävät peruspuhtautta tärkeänä asiana, ja menevät mielellään sellaisiin paikkoihin vaikkapa kyläilemään, jossa tiedetään olevan puhdasta. Sen sijaan selkeästi siivottomia paikkoja kartellaan. Romanikulttuurissa naisihminen on yleensä se, joka pitää kodin puhtaana. Nainen saakin arvostusta siitä, että osaa pitää paikat kunnossa ja puhtaina. Jos koti on siivoton, alkaa hyvin pian romaniyhteisössä liikkua huhuja siitä, miten talon nainen on epäsiisti eikä osaa kunnolla pitää kodistaan huolta. Tämä on noloa paitsi naiselle, tietysti myös muille samassa talossa asuville. Siksi tällaista leimaa pyritäänkin todella välttämään.
Vanhempien ihmisten kotona saattavat käydä siivoamassa nuoremmat naiset, jotta vanhempien ei tarvitsisi vaivautua. Jotkut siskot saattavat käydä siivoamassa aikuistenkin veljiensä kotona, mutta on myös paljon miehiä, jotka tulevat ihan hyvin toimeen omillaan. Tämän voisi muuten sanoa olevan hyvä edistysaskel – eihän sekään nyt ole laitaa, jos pikkuasian tähden pitää aina soittaa jollekin naiselle ja valittaa, että ”Kun minä nyt olen mies, niin tätä en voi tehdä”.
 
Romanikulttuurissa on periaatteessa kaksi puhtautta – tuo ensiksi mainittu niin sanottu tavallinen puhtaus, sekä symbolinen puhtaus, josta Neiti alkaakin seuraavaksi puhua. Symbolinen puhtaus on nimensä mukaan symbolista, eli sitä pidetään yllä tietyin toimintatavoin. Symbolisella puhtaudella ja tavallisella puhtaudella on kyllä yhteys toisiinsa, mutta esimerkiksi symbolisen puhtauden menettämistä ei voi korjata siivoamalla.
 
Periaate on se, että symbolisesti puhtaat asiat ovat yläpuolella olevia asioita, ja alapuolella olevat asiat puolestaan epäpuhtaita. Joistakin symbolisesti epäpuhtaista asioista puhuminen on jollain tapaa rajoitettua. Näistä asioista puhumiseen saatetaan käyttää joko kiertoilmaisua, tai sitten koko asia on niin tabu, ettei siitä puhuta ollenkaan. Käytännössä keskenään samaa sukupuolta olevat ja saman ikäiset ihmiset voivat puhua keskenään periaatteessa mistä vain. Eri ikäluokkien välillä saatetaan myös puhua monista asioista, mutta silloin kerrotaan hyvin paljon asioista kautta rantain, eikä oikeastaan mitään sanota suoraan. Tämä liittyy myös häveliäisyyteen ja vanhempien ihmisten kunnioittamiseen. Näistä asioista puhutaan sitten toisella kertaa enemmän.
 
Puhdas ja epäpuhdas eivät saa sekoittua keskenään. Puhtaasta voi kyllä tulla epäpuhdasta, mutta epäpuhtaasta ei voi enää tulla puhdasta, ja epäpuhdas asia saatetaankin tietyissä tapauksissa katsoa ikään kuin kelvottomaksi.
 
Symbolisesti puhtaita asioita romanikulttuurissa on esimerkiksi kasvojen alue ja erityisesti suu, keittiö, vanhemmat ihmiset, miespuoliset henkilöt, pöydät ja tasot, valokuvat, kasvopyyhkeet, tyynyliinat, ylävartaloa peittävät vaatteet ja jotkut päällysvaatteet.
 
Symbolisesti epäpuhtaita asioita puolestaan ovat esimerkiksi jalat ja naisten kengät, sukupuolielimet, fertiili-ikäiset naispuoliset, istuimet, lattia, matot, nuorempien ihmisten petivaatteet, vessa, makuuhuone, sauna, alusvaatteet, naisten hameet, juuri synnyttänyt nainen, vasta syntynyt lapsi (kyllä, eikö kuulostakin hullulta?).
 
Aloitetaanpa vaikka asuinhuoneista. Keittiö on yleensä kodin puhtain paikka, ja sen symbolinen puhtaus ylläpidetään pukeutumalla aina päällysvaatteisiin sinne mennessään. Vaikka nainen muutoin kotonaan ei aina käyttäisikään varsinaista romanivaatetusta, keittiöön ainakin pyritään menemään nämä vaatteet päällä. (Tosin on tietysti ihmisiä, jotka toimivat toisinkin.) Samoin mies laittaa päällystakin tai päällyspuseron ylleen mennessään keittiöön, eikä esimerkiksi kulje siellä pelkällä kauluspaidalla. Myös nuoret pukeutuvat kunnolla keittiöön mennessään, mutta tietenkään pieniltä lapsilta tai vauvoilta tätä ei odoteta. Vanhemmat ihmiset katsotaan puhtaiksi, mutta yleensä myös he noudattavat pukeutumissääntöjä keittiössä.
Keittiöstä ei periaatteessa pitäisi viedä mitään esimerkiksi vessaan tai makuuhuoneisiin. Jos näin tapahtuu, niin näitä esineitä tai asioita ei voitaisi tuoda keittiöön takaisin. Muutoin ne olisivat likaiset, ja samalla tekisivät koko huoneen epäpuhtaaksi. Epäpuhtaaseen keittiöön ei voitaisi enää tuoda vanhempia ihmisiä syömään tai kahville.
Keittiössä pöydillä tai tasoilla ei istuta. Uunin luukkua ei potkita jalalla kiinni, vaikka mieli tekisikin. Samoin pakastimen tai muiden puhtaita asioita sisältävien kaapin ovien kanssa. Tuolien istuinosat ja keittiön pöytä pyyhitään eri luutuilla, eikä tuoleja nostella pöydille. Periaatteessa myös lattialle tippuneet ruokailuvälineet ovat likaisia, ja ne pitäisi heittää roskiin. Yleensä ne kuitenkin pestään ja otetaan sitten uudelleen käyttöön – muutoinhan moinen tapa tulisi varsin kalliiksi pitemmän päälle.
Joissain paikoissa pienillä lapsilla, nuorilla, ja vanhemmilla ihmisillä saattaa olla kokonaan eri astiat. Tätä näkee kuitenkin käytännössä erittäin harvoin. Yleensä kaikilla onkin yhteiset asiat, korkeintaan lapsilla erit.
 
Makuuhuone ja wc ovat epäpuhtaita tiloja, koska niissä ollaan vähäpukeisena, tai alasti. Samoin kaikki muutkin huoneet – vaikkapa olohuone – jossa ollaan kevyemmin pukeutuneita, ovat periaatteessa epäpuhtaita. Kuitenkin varsin moni on keittiön ulkopuolella kevyemmin pukeutunut, kuitenkin pitäen huolen siitä, että keittiön ovi on tällöin suljettu. Tämä tapa saattaa olla huvittavakin – ikään kuin keittiö ”näkisi” jotain sopimatonta.
 
Fertiili-ikäinen tai sukupuoliyhteydessä ollut nainen on epäpuhdas, ja yksi syy perinteisen asun käyttämiseen löytyykin siitä. Epäpuhtaus tavallaan peitetään hameella ja röijyllä. Hamekin katsotaan epäpuhtaaksi, jonka vuoksi naisten tulee katsoa, kuinka ovat ja elelevät. Hameen helmat esimerkiksi eivät saa osua vanhempiin ihmisiin tai miehiin. Tämän vuoksi jos lattialla istuu mies jalat suorana, ei nainen saa kävellä näiden jalkojen yli. Muuten hän ”likaisi” jalat. Hameen pitää aina olla laitettuna oikein, eikä hameenhelmoja saa esimerkiksi keittiössä nostella. Jos vanhempia ihmisiä on paikalla, tai muutenkin keittiössä ollessaan moni käyttää suojanaan leveää esiliinaa, joka estää epäpuhtauden edes jollakin tavoin. Nainen ei saa mennä miehen yläpuolelle konkreettisesti. Esimerkiksi kerrostaloasunnoissa jos jonkun asunnon yläpuolella on käynyt ”epäpuhtauden piiriin” kuuluva naisihminen, on koko alapuolella oleva asunto ”likainen”, eikä siellä voi enää asua romaneja. Portaita alas mentäessä naiset menevät ennen miehiä ja vanhempia ihmisiä. Ylös tultaessa järjestys on tietysti myös päinvastainen.
Myös naisten kengät ovat epäpuhtaita, koska ne ovat ”hameen alla”, ja kenkiin koskettuaan naisen pitääkin pestä kädet. Kengät yleensäkin ovat siinä määrin epäpuhtaat, että niitä ei missään tapauksessa saisi nostaa pöydille, samoin kuin ei jalkoja muutenkaan. Tämän moni nyt varmaan kokee läheiseksi itselleen, sillä harvassa romanitavattomassa kodissakaan jalkoja pidetään pöydillä.
 
Alusvaatteet, kuten rintaliivit, pikkuhousut, bokserit, sukat, aluspaidat, alushameet ja kauluspaidatkin ovat epäpuhtaita. Näitä ei jätetä kuivamaan siten, että vanhemmat ihmiset ne näkevät. Jos asunnossa asuu monta sukupolvea, tapahtuu kuivaaminen joko omassa huoneessa tai jonkun näköesteen takana. Mahdollisuuksien mukaan myös pyykkituvassa. Pienten lasten, nuorten ja vanhempien ihmisten vaatteita ei saisi pestä samassa, samoin ei myöskään miesten ja naisten. Pienten lasten ja vanhempien ihmisten vaatteet katsotaan puhtaiksi, nuorten taas epäpuhtaiksi. Mutta koska joissain taloyhtiöissä ei edes ole pyykkitupaa, ja hyvin harvalla ihmisellä on varaa ostaa esimerkiksi kahta pyykkikonetta, ovat monet ratkaisseet ”ongelman” pesemällä vaatteet vain erillään.
 
Valokuvat katsotaan puhtaiksi siten, että esimerkiksi vanhempien tai vainaitten valokuvien edessä ei tehdä mitään sopimatonta, vaan valokuvat laitetaan ”pois” siksi aikaa. Usein tällaisia valokuvia onkin keittiössä, jotta vahinkoa ei pääsisi tapahtumaan.
 
Suu ja kasvojen alue katsotaan erityisen puhtaaksi alueeksi. Siksi suurin osa romaneista käyttääkin nimenomaan kasvoille tarkoitettua niin kutsuttua ”silmipyyhettä”. Silmipyyhe on aina henkilökohtainen. Monet ovat myös hyvin tarkkoja siitä, että lakanat ovat oikeinpäin – eli jalkopää ei saa olla kasvojen puolella. Tyynyliinat saattavat myös olla hyvinkin henkilökohtaiset. Suuseksi on romanikulttuurissa niin tabu, että edes nuoremmat eivät juurikaan sellaisesta keskustele keskenään. Se on myös verbinä ehdottomassa kiellossa. Suuseksiä harrastanut ihminen on todella ”vakavasti” epäpuhdas, eikä tätä puhtautta voi mitenkään saada takaisin. Periaatteessa tällaista ihmistä ei saisi suudella suulle, hänen ei pitäisi mennä ihmisten keittiöihin eikä myöskään juoda kenenkään astioista…
Käytäntö on tietysti toista kuin periaatteet, ja seksi ihmisillä yleensäkin on sen verran intiimi asia, että tuskin kukaan kertonee kovin tarkasti, mitä kumppaninsa kanssa puuhailee.
 
Vanhempien ihmisten petivaatteet katsotaan puhtaiksi myöskin. Näiden päällä eivät saisi nuoremmat nukkua. Jokaisella on yleensä myös ihan henkilökohtaiset pyyhkeet.
 
Tuntuu varmaan hullulta ajatella, että juuri synnyttänyt nainen tai vastasyntynyt vauva on symbolisesti epäpuhdas. Vauvahan on varsin ihana asia – juu, tätä se on romaniyhteisössäkin. Raskaus kuitenkin kuuluu niihin asioihin, jotka viittaavat seksuaalisuuteen ja seksiin, ja ovat siten puheenaiheina tabuja vanhempien ja nuorempien välillä. (Vaikka totta kai vanhemmat ovat tiedolla nuoremman raskaudesta.) Näihin samoihin asioihin kuuluu synnyttäminen ja pieni vauva. Tästä aiheesta Neiti voi jossain vaiheessa kertoa ihan tarkemminkin, tämä riittäköön nyt kuitenkin alkupalaksi.
Juuri synnyttänyt nainen on epäpuhdas noin kuukauden verran. Tämän kuukauden ajan pitäisi pysyä omassa asunnossaan, eikä keittiöön saisi mennä. Usein joku naispuolinen sukulainen tai oma mies tulee sitten hoitamaan pakolliset, keittiössä tehtävät askareet. Mutta tietysti jos nainen esimerkiksi on päivät yksin tai on yksinhuoltaja, on täysin mahdollista, että keittiöön on mentävä. Jokainen keksii omanlaisensa ratkaisun asiaan. On myös mahdollista mennä kuukaudeksi ensikotiin tms., joka saattaa helpottaa elämää huomattavasti. Vauvakin on epäpuhdas tuon saman kuukauden. Tänä aikana lasta ei tulisi antaa vanhemmille ihmisille tai miehille syliin.
 
Ei pidä sekoittaa
Symbolinen puhtaus ja konkreettinen puhtaus ovat siis kaksi eri asiaa, kuten tässä postauksessa esitettiinkin. Niitä ei pidä todellakaan sekoittaa toisiinsa, eikä olettaa, että kaikki romanit unohtaisivat symboliset puhtaustapansa. Suu ei tule puhtaaksi pesemällä hampaat, eikä pöytä puhdistu pyyhkimällä, jos sen päällä on istuttu.
 
Huom!
Romanien tapakulttuurista löytyy viitteitä Raamatusta. Esimerkiksi ”likainen aika” lapsen syntymän jälkeen löytyy jostain kohdin Raamattua; VT:ssä se oli, ja joku Mooseksen kirjoista. Tapakulttuurissa on myös viitteitä vanhemmassa suomalaisesta talonpoikaiskulttuurista, joten jotkut romanien tavat elävät edelleen joidenkin valtaväestön edustajien keskuudessa.
 
Romanien tapakulttuuri ei myöskään ole muuttumaton arvo, vaikka siinä tietyt perusarvot varmaan tulevat säilymäänkin – ellei kulttuuri sitten kuole jossain vaiheessa kokonaan. Romanikulttuuri muuttuu myös kehityksen mukana, itse kukin voi vain miettiä, onko kehityksen suunta hyvä vai huono. Nykypäivän romanitavat eroavat huomattavasti esim. -60- luvun romanitavoista. Nykyään ollaan ikään kuin tiukempia ja tarkempia, ja vanhemmat ihmiset saattavatkin välillä puistella päätään joillekin nykyajan kotkotuksille.
 
Ps. Neiti muuten huomasi, että pituudestaankin huolimatta postaus on vasta pintaraapaisu romanien tapakulttuurista ja puhtaudestakin. Voi siis hyvinkin olla, että Neiti löytää itsensä postaamasta toisenkin kerran, joskin varmaan lyhykäisemmän, puhtausasioista.