Romanikulttuurille tyypillistä on se, ettei seksuaalisuuteen liittyvistä asioista juurikaan puhuta. Seksuaalisuuteen kuuluu olennaisesti myös raskaus ja synnytys, joista nyt tässä postauksessa tullaan puhumaan.
 
Kuvittelepa näin aluksi kahta, toisistaan eroavaa tilannetta:
1.)    Valtaväestön nainen tekee raskaustestin omassa rauhassaan tulosta jännittäen. Kun plussaus vihdoin ja viimein tapahtuu, on riemu katossa. Nainen tempaisee vessan oven auki, juoksee kenties miehensä kaulaan kiinni ilmoittaen ilouutisen – saattaapa kertoa uutisen saman tien vaikkapa omalle äidilleenkin. Vaikka uutista ei kerrottaisi vielä muille kuin omalle miehelle, tapahtuu kertominen kuitenkin ihan avoimesti yleensä ensimmäisen kolmanneksen jälkeen. Uutinen on iso ja iloinen asia, onnitteluja satelee. Pientä punerrusta pariskunnan poskilla voi ehkä havaita, mutta muuten tilanne on täysin luonteva.
2.) Romaninainen tekee raskaustestin itsekseen sulkeutuneena vessaan. Tulos jännittää. Toivomuksena on tietysti saada positiivinen tulos. Kun se vihdoin ja viimein saadaan, on naisella tietysti ihan samalla tavalla hyvä mieli. Kyseessä on ilouutinen. Nainen ilmoittaa uutisesta miehelleen ja ehkä kertoo jollekin ikätoverilleen. Omalle äidilleen nainen ei kuitenkaan missään tapauksessa voi kuvitella ilmoittavansa raskautta, ei edes sen ensimmäisen kolmanneksen jälkeen. Raskaus on pariskunnan molemmille osapuolille onnellinen asia, mutta tästä alkaa kuitenkin raskauden peittely ja salaaminen niin kauan, kuin se on mahdollista.
 
Kumman asemassa sinä mieluummin olisit? Luulenpa, että suurin osa valitsee ensiksi kerrotun tilanteen. Suurin osa valtaväestön naisista haluaisi jakaa noin suuren uutisen omien vanhempiensa kanssa. Tilannetta halutaan myös usein juhlistaa vaikkapa juhlavammilla kahveilla. Uskallan väittää, että suurin osa ei haluaisi alkaa miettimään, että miten sitä raskautta nyt sitten parhain päin peiteltäisiinkään ja kuinka toimittaisiin nyt, etteivät vanhemmat ihmiset saisi tietää asiasta ihan vielä.
 
Lienen useita kertoja jo jankuttanut, mutta raskaus on romanikulttuurissa harvinaisen selkeä viittaus seksiin. Seksi puolestaan on niin intiimi ja häpeällinen asia, että siitä puhuminen eri ikäluokkien ja eri sukupuolten välillä on tabu. Luonnollisesti suhteessa olevat nainen ja mies voivat keskustella asiasta kuin asiasta keskenään, mutta puhehan olikin nyt vallan muista.
 
Raskauden alussa asiasta tietää usein vain pieni sisäpiiri. Ennen pitkää tieto raskaudesta tietysti menee myös pariskunnan vanhemmille. Ellei joku oma-aloitteisesti sitä heille ilmoita, saattaa nuori pari laittaa jonkun pienemmän lapsen kertomaan asiasta vanhemmalle väelle. Toki vanhemmat saattavat tämän aavistaa muutenkin, mikäli nuorta paria tai ainakaan naista ei rupea näkymään pitempiin aikoihin.
 
Yleensä vanhemmat eivät tiedustele lapseltaan, onko tämä raskaana. Joskus näin voi käydä, jos tyttö asuu edelleen syystä tai toisesta vanhempiensa kotona. Tyttö ei yleensä vastaa kysymykseen, kiertää sen ja poistuu paikalta. Tämä on sanatonta viestintää. Periaatteessa ”hävetä” ei pitäisi, ellei syytä ole. Näin ollen ”häpeily” tässä asiassa kertoo nimenomaan siitä, että aihetta siihen on.
 
Raskautta tosiaan pyritään peittelemään mahdollisimman pitkään. Peittely ei ole yksin sitä, että joku tietää sinun olevan raskaana. Peittely tarkoittaa käytännössä myös sitä, että raskaus peitetään vaatteilla niin pitkään kuin voidaan. Romanihame peittää raskauden periaatteessa jonkin aikaa, mutta tietenkään kovin raskasta hametta ei ole raskaana ollessaan hyvä käyttää. Mahan alkaessa toden teolla kasvaa hameen vyötäröön saatetaan tehdä muutoksia ja hametta ikään kuin nostetaan ylöspäin. Tällöin aletaan verhoutua leveisiin ja useimmiten valkoisiin esiliinoihin. Valkoinen on muutenkin suurentava väri, joten kaukaa katsova saattaa nähdä raskaana olevan naisen sijasta vain isokokoisen naisen.
 
Aina nainen ei käytä perinteistä vaatetusta, jolloin raskauden luonnollisesti huomaa herkemmin. Tällöin on vain pysyttävä pois vanhempien ihmisten edestä. Jos kaupassa on käytävä, tulisi käynnit kohdistaa sellaiseen paikkaan, jossa ei käy oikein ketään. Mikäli jostain raosta kuitenkin kaikista varotoimista huolimatta putkahtaa vanhempaa väkeä, pitää raskaana olevan väistää ja koettaa poistua heidän edestään mahdollisimman pian. Tarkoitus on tietysti, ettei vanhempi väki näe koko raskautta, mutta jos maha on suurehko ja pukeutumistyyli esimerkiksi pikkuvaatetus, niin kiinnittäähän siihen väkiselläkin huomiota. Pikkuvaatteissa raskauden aikana suositaan väljempiä vaatteita, jos tosiaan jonnekin kotoa täytyy poistua. Samaa periaatetta voidaan soveltaa, mikäli pukeudutaan ihan valtakulttuurin mukaan.
 
Naisen ollessa raskaana mies voi toki jatkaa elämäänsä kuten ennenkin. Mies voi ihan hyvin mennä kyläilemään omien vanhempiensa luona tai vaikka anoppilassa. Samoin mies voi kulkea kaupungilla huoletta – no, eihän se raskaus hänestä näy. Tietysti hänenkin on noudatettava häveliäisyystapoja esimerkiksi puhein ja teoin. Mieskään ei mainosta muille kuin läheisille ikätovereilleen, että hänestä on nyt sitten kuoriutumassa isukki ja juniori tai prinsessa on tulossa.
 
Neuvolakäynnit ajatellaan usein naisten heiniksi. Mieskin voi kuitenkin aivan hyvin lähteä äitiysneuvolaan mukaan, ja hyvä olisikin saada tuleva isä paikalle ainakin pari kertaa. Paikan päällä tulevaa isukkia on sitten huomattavasti helpompi informoida eri asioista. Kotona häntä ei välttämättä saa lukemaan aiheesta kertovia lehtisiä, vaikka nainen kuinka yrittäisi. Siitäkin huolimatta, että isyys olisi toivottu ja suuri asia miehelle.
 
Raskaus asettaa naiselle tiettyjä rajoitteita, eikä minun käsittääkseni saisi harrastaa mitään älyttömän raskasta, kuten vaikkapa mattojen käsin pesua. (Siis näin minulle on kerrottu.) Nainen huolehtii kyllä taloudesta ja pitää kodin puhtaana mutta tietyin rajoituksin. Jos mies on nykyaikainen, hän voi aivan hyvin auttaa naista kotitöissä, mutta jos mies on kovin fundamentalistinen, pyydetään jotain naispuolista ihmistä tulemaan auttamaan talon emäntää askareissa, kuten nyt vaikkapa juuri tuossa matonpesussa. Mies voi myös raskauden loppupuolella käydä kaupassa aivan hyvin, mutta jos siihen ei kerta kaikkiaan koe kykenevänsä, hoitaa sen sitten joku naispuolinen, avulias henkilö.
 
Niinä aikoina, kun romaneilla ei vielä ollut pysyviä asuntoja ja kiertelyä harrastettiin kesät talvet, naiset synnyttivät usein valtaväen saunoissa. Saunathan ovat muutenkin toimineet useiden valtaväenkin naisten synnytyspaikkoina. Nykyään tietysti mennään synnyttämään sairaalaan. Sairaalaan lähdetään yleensä vasta lapsiveden tultua, ellei aiemmin ilmaannu jotain pakottavaa tarvetta lähteä sairaalaan etuajassa. Synnytykseen kuljettaminen voidaan tehdä omalla autolla tai ambulanssilla.
 
Synnytykseen tukemaan tulee yleensä joko oma mies tai saman ikäinen naispuolinen läheinen. Jos ja kun mies aikoo kuulua lapsen elämään, tulee hän jossain vaiheessa ainakin piipahtamaan sairaalaan, vaikkei hän varsinaiseen synnytykseen haluaisikaan osallistua.
 
Lapsen synnyttyä naisen tai miehen vanhemmat eivät yleensä tule sairaalaan katsomaan tuoretta äitiä ja vauvaa. (Poikkeuksiakin toki löytyy, mutta heitä on arvosteltu siitä ankarasti.) Vanhemmat saattavat soittaa sairaalaan ja kysyä arkisesti kuulumisia. Onnitteluja ei yleensä tehdä edes kierrellen, sen sijaan tiedustellaan muuten vain vointia, vaikka tiedetäänkin, mistä syystä nainen tällä hetkellä on sairaalassa.
 
Vaikka lapsi on nyt syntynyt ja raskauden peittely voi päättyä, on edessä kuitenkin vielä kuukauden epäpuhdas aika, jonka aikana äiti ei saa lapsensa kanssa periaatteessa mennä asuntonsa keittiöön eikä muutenkaan kyläillä muiden asunnoissa.
 
Tiesittekö muuten?
….Että suurin osa romaninaisista ei imetä, vaikka imettämisen sanotaan olevan terveellisempää, kuin korvikemaidon antaminen. Toki jokainen tekee ratkaisunsa imettämisestä yksilöllisesti, ja jos nainen sattuukin haluamaan imettää, niin hän varmasti myös tekee niin. Äidit eivät kuitenkaan imetä ihmisten ilmoilla, vaan menevät yleensä toimittavaan tämän niin, etteivät muut näe.