Neiti otaksuu, että lienee viisainta aloittaa yleistiedoista. Kaikki Neidin kirjoitukset tulevat käsittelemään romanikulttuuria tai romaniyhteisöä tavalla tai toisella, tämänkertainen kirjoitukseni pureutuu yleistietoihin romaneista ja romanien jonkinlaiseen yleishistoriaan, pikakatsauksena.
 
Aloitetaan siitä, että romanit yhteisönä on etninen vähemmistöryhmä, jolla on myös Suomessa oma paikkansa ja historiansa muiden vähemmistöjen (esim. saamelaiset) joukossa. Sana ”romani” on korrekti ilmaisu aiemmin virallisestikin käytetylle ”mustalaiselle”, jota pidetään nykyään epäsivistyneenä ilmaisuna. Taustalla on myös sanan negatiivisuuskeskeisyys, joka tietysti johtuu pääasiallisesti siitä, kuka sen sanoo, ja miten sanoo. Suomessa romanit itse kutsuvat itseään myös ”tummiksi” (joka on myös ihan käypä sanonta valtaväestön edustajaltakin) tai ”kaaleiksi”. Sana ”kaaleet” (yksikössä kaalo) on romanikieltä, ja tarkoittaa tummia (yks. tumma).
 
Romanien alkuperäismaa on saatu selville osin kielitieteellisen tutkimuksin, jotka ovat päättyneet Intiaan Punjabin maakunnan seuduille. Romanien arvellaan lähteneen vaeltamaan kohti tuntematonta noin 1000- luvulla. Tarkkaa syytä lähdölle ei ole. On esitetty, että mahdollisia syitä lähtöön ovat voineet olla esimerkiksi kulkutaudit, sodat, vainot, luonnonkatastrofit, elintason alhaisuus yms. Luultavimmin romanit eivät ole muuttaneet yhtäaikaisesti pois, vaan jakautuneet pienempiin ryhmiin ja lähteneet niin sanotusti porrastetusti.
 
Romanit ovat kulkeneet pitkän matkan, ja heistä osa on päätynyt lopulta Suomeen, osa muualle maailmaan. Romaneita on ympäri Eurooppaa, mutta myös Amerikassa ja Aasiassa. Luultavimmin romaneja saattaa olla myös Australiassa, koska heitä kerran muuallakin on, mutta Neiti ei voi esittää tästä mitään faktatietoa.
 
Romaniväestön sisällä on pienempiä ryhmiä, kuten esimerkiksi suomalaisten romanien ryhmä Manouchet. Väitetään, että ”mannettelu” johtuu ryhmän nimestä. Muita romaniryhmiä maailmalla ovat esim. sintiromanit, lovarit ja domarit. Nämä ovat ilmeisesti niitä ihan alkuperäisiä romaniryhmiä.
 
Suomen ja ulkomaan romanien tapojen välillä on jonkinasteisia eroja. Koska Neiti ei ole varsinaisesti perehtynyt tutkimaan ulkomaisten romanien tapoja tai sitä, kuinka voimakkaina ne elävät, ei Neiti tähän menekään, vaan keskittyy puhumaan nimenomaan Suomen romaneista. Sanottakoon kuitenkin, että Suomessa on moni asia toisin. Mikä on ulkomailla hyväksyttävää, ei välttämättä Suomen romanien keskuudessa tulisi kuuloonkaan.
 
Romaneilla on hyvin voimakas tapakulttuuri, ja perinteet elävät vahvoina päivästä toiseen. Romanikulttuuri ei kuitenkaan ole muuttumaton ilmiö, vaan myös se kohtaa erilaisia muutoksia. Romanien tapakulttuuri on kokenut muutoksia tähän päivään siitä, mitä se oli vaikkapa silloin, kun Suomessakin romanit kiertelivät hevosin ja kärryin vailla vakituista asuntoa. Voidaan sanoa, että tapakulttuuri on muuttunut huomattavasti tiukemmaksi ja saanut uusia vivahteita.
 
Romanien tapakulttuurin olennaisimpia asioita ovat vanhempien ihmisten kunnioittaminen, puhtaus (symbolisesti että muutenkin), häveliäisyys (voidaan puhua siveellisyydestä) sekä näihin kaikkien olennaisesti liittyvä, näkyvin asia; pukeutuminen. Suomalainen romaninainen pukeutuu ainutlaatuisella tavalla verraten muiden maiden romaneja. Missään muualla maailmassa romaninainen ei pukeudu samoin.
 
Romaneilla ei ole omaa maata, vaikka alkuperäismaan tiedetäänkin olevan Intia. Romanien kotimaa on se maa, jossa he asuvat. Romaneilla on kuitenkin tästä huolimatta oma lippu ja oma kansallislaulu. Romanilipun sininen väri yläreunassa tarkoittaa vapautta. Sininen yhdistyy keskikohdassa alapuolta värittävään vihreään, joka symbolisoi romanien omaa maata, jota ei ole. Lipun keskellä on punainen kärrynpyörä, joka symbolisoi romanien vaeltamista. Romanien kansallislaulu on nimeltään ”Gelem, gelem”. Nimi on romanikieltä ja tarkoittaa ”Kuljen, kuljen.” Kansainvälistä romanipäivää vietetään 8.4. Tällöin on yleensä pyritty nostamaan esille romanivähemmistön sisällä esiintyviä ongelmia. Monikaan ei juhli romanipäivää mitenkään erityisesti.
 
Romanikieli on saanut Suomessa virallisen vähemmistökielen aseman, mutta Neiti ei ole nyt hajulla siitä, milloin tämä tapahtui. Romanikielen asemaa yritetään jatkuvasti kehittää, ja romanikielen taitoja opettaa lapsille, sillä monikaan ei osaa kommunikoida kielellä kelvollisesti. Suomessa romanikielellä on oma murteensa, samoin muualla maailmassa.
 
 
Ei pidä sekoittaa
Tuntuu, että turhan moni sekoittaa romanialaisen, Romanian romanin ja suomalaisen romanin keskenään. Pelkkinä sanoina nämä ehkä tuntuvatkin sekavilta, mutta mistä nämä kolme eri asiaa käytännössä sitten erottaa toisistaan? Ensinnäkin romanialainen tarkoittaa Romanian kansalaista, ja vaikka Romaniassa romanien lukumäärä onkin todella suuri, ei romanialainen automaattisesti ole romani.
Romanian romaneista Neiti voisi vinkata sen verran, että heistä oli jokin aika sitten enemmänkin juttua joka paikassa. Puhuttiin romanikerjäläisistä, jotka tulivat Suomeen väliaikaisesti omaa elintasoaan pakoon hankkien täällä elantonsa mm. kerjäämällä ja myymällä ruusuja.
Kolmas käsite, eli suomalainen romaninainen erottuu pukeutumisellaan muun maailman romaneista. Suomalainen romaninainen käyttää pitsein koristeltua näyttävää puseroa eli röijyä, sekä mustaa leveää samettihametta. Suomalainen romanimies ei pukeutumisensa puolesta niinkään välttämättä erotu muiden maiden romanimiehistä, sillä nykyään on ihan yleistä käyttää tummia suoria housuja ja ns. bisnestyylisiä vaatteita. Jos suomalaista romanimiestä ei muuten erota, niin ainakin suomenkielen perusteella, tai viimeistään seuran.