Romanikulttuuria aloittelijoille

Lapsesta kohti aikuisuutta

2010-04-01T14:34:01+03:00

Ensinnäkin lapset ovat romanikulttuurissa korostetusti lapsia silloin, kun he vielä sitä ovat. He saavat leikkiä ja tehdä ihan tavallisia lasten juttuja. Heiltä ei odoteta varsinaisesti kulttuurin noudattamista tai tiukkoja tapojen noudatuksia, vaikka jonkin asteisilla romanitavoilla mentäisiinkin esimerkiksi puhtaiden ja likaisten asioiden erottelun suhteen. Lapset saavat pukeutua kuin lapset, eikä heidän tarvitse peittää itseään sen kummemmin. Lasten sanotaan olevan ”vapaita” ja ”vapaasti”, koska kulttuuria ei tarvitse niin tiukasti mukailla.

Tytöt voivat ihan hyvin leikkiä poikien kanssa ja pojat tyttöjen kanssa riippumatta siitä, ollaanko läheistä sukua vaiko ei. Toisten luona voidaan ihan hyvin kyläillä, ja vaikka yötäkin voidaan olla ilman sen kummempaa sumplimista. Vanhempanahan tämä muuttuu siten, että pojat ja tytöt eivät pahemmin hengaile keskenään, koska jokuhan saattaisi vaikka luulla jotain. (Itse olen sitä mieltä, että se mitä ei ole, ei tarvitse peitelläkään.)

Kun lapsi kasvaa ja hänestä tulee murrosikäinen, on myös lapsesta itsestään kiinni, aletaanko häntä pitää aikuisempana vaiko ei. Jos poikalapsi esimerkiksi päättää edelleen 13-vuotiaana kulkea toistaiseksi farkut jalassa suorien housujen sijasta, tai tyttölapsi housut jalassa, on selkeää, että hänet katsotaan edelleen lapseksi pukeutumisen vuoksi. Tietysti on perheitä, joissa näin ei ajatella, mutta puhutaankin nyt siitä yleisnäkökulmasta. Lapset, jotka eivät vielä pukeudu romanikulttuuriin kuuluviin vaatteisiin (suoriin vaatteisiin tai pitkiin vekkihameisiin) ovat enemmän lapsia, kuin ne, jotka pukeutumisellaan jo noudattavat kulttuuria.

Miten tämä sitten käytännössä ilmenee? No, monellakin tapaa. Esimerkiksi suoria vaatteita käyttävä poika tai pikkuhameita käyttävä tyttö ei saa enää ajaa pyörällä. Tämän katsotaan olevan häpeällistä. Sen sijaan esimerkiksi farkut jalassa edelleen tallusteleva poika voi kaikin mokomin ajella pyörällä ilman, että se olisi sen kummemmin häpeän paikka. (Tietysti voisi olla oudon näköistä, että pyörällä ajeltaisiin suorissa vaatteissa tai pikkuvaatteissa, pikkuvaatteissa se on hankalaakin.)

Sain tässä tuosta pyörällä ajamisesta mieleeni erään tilanteen, jossa tuttavaperheen kaksi poikaa kinastelivat keskenään. Toinen pojista oli jo melkein aikuinen, 17-vuotias, toinen pojista oli juuri täyttänyt 13. No, tämä 13-vuotias poika sitten ajeli pyörällänsä hilpeänä kauniissa kesäilmassa, kun hänen veljensä pölähti jostain paikalle. Veli alkoi oikopäätä kysellä nuoremmalta pojalta, miksi tämä edelleen ajelee pyörällä. Veli puuskahti myös, että tapojen pitäisi alkaa pikkuhiljaa muuttua. 13-vuotias tiuskaisi veljelleen, että ”Kato mitä mulla on jalassa!” ja tarkoitti täten farkkujaan. Veli kohautti olkapäitään, ja jätti asian sikseen.

Samalla kun lapsesta tulee murkku, hänen välinsä vanhempiin alkavat muuttua. Vaikka ne olisivat lämpimät ja läheisetkin, eivät poikalapset esimerkiksi enää murrosiässä mene istumaan äitinsä viereen tai äitinsä syliin. Samoin kuin tyttölapset eivät istu isänsä sylissä tai vieressä, niin sohvilla, keittiönpöydässä tai esimerkiksi autossakaan. Samoihin aikoihin lapset alkavat teititellä vanhempiaan. Harvemmin ”äitiä” tai ”isää” käytetään muutenkaan. Yleensä heitä puhutellaan etunimellä, vaikka heitä ei vielä teititeltäisikään. Teitittely onkin ehkä hieman vanhanaikaista, ja monelta se on jäänyt pois. Tuntuu olevan tyylinä, että vain vieraita vanhempia ihmisiä teititellään, tai jos ihmiset ovat sitten jo reilusti vanhempia, kuten vaikka omat isovanhemmat.

Murkkuikään tultaessa ja vaatetuksen muuttuessa lapsi alkaa luonnollisesti saamaan lisää vastuuta. Tytöillä tämä tarkoittaa yleensä sitä, että kotitöihin pitää osallistua enemmän ja kaikenlaisia kotitöitä on alettava harjoitella aikuisuutta varten. Esimerkiksi siivoaminen ja kodin kunnossapitäminen voi joissain perheissä jäädä kokonaan perheen murkkutytön tai tyttärien kontolle. Romanikulttuurissa onkin muuten yleistä ajatella, että murrosikään tulleen tytön tai tyttöjen pitäisi pitää kodista niin hyvin huoli, ettei vanhempien pitäisi tehdä juuri mitään. Tietysti tässäkin asiassa pitäisi muistaa kohtuus, sillä lapsi on kuitenkin lapsi, vaikka murrosikäinen olisikin.

Mutta takaisin asiaan; tyttöjen täytyy yleensä murrosiässä alkaa opetella prässäämistä, silittämistä, pyykinpesua, siivousta ja ruuanlaittoa. Jotkut opettavat tytöilleen myös käsitöitä, jotka ovatkin sitten myöhemmin hyödyllisiä. Jos perheessä on pienempiä sisaruksia, saa tyttö monta kertaa katsoa heidän peräänsä. Tai jos perheellä on hevosia tai lemmikkejä, on monesti tytön tehtävä huolehtia niistä.

Pojilla vastuun lisääminen ei välttämättä automaattisesti tarkoita sitä, että siskot alkavat passata lakkaamatta veljiään eikä näiden tarvitse tehdä mitään. Tällaiset kivikautiset asenteet ovat onneksi muuttuneet ja muuttuvat edelleen. Toki niitäkin perheitä on, missä todella poikalasta opetetaan siihen, että on naisten homma pitää koti kunnossa ja mies saa vain olla, silloin kun siltä tuntuu. Nykyään kuitenkin moni laittaa poikansa pesemään pyykkiä ja siivoamaan, laittamaan ruokaa… Kuinka se myöhemmin aikuiseksi kasvava mies muuten tulisi toimeen omillaan, sillähän pitäisi aina olla joku pitämässä siitä huolen, eikä sekään ole hienoa.

Pojat alkavat kulkea entistä enemmän isiensä mukana, mikäli isät siis jossain käyvät. Tutustutaan tavallaan siihen miesten maailmaan ja siihen, mitä se miehuus on. Jos perheellä esimerkiksi on hevosia ja perheen isä käy tallilla, on hyvin luonnollista että pojat pienestä saakka ovat käyneet tallilla ja heiluneet remmissä mukana. Murkkuikään tullessaan he saavat sitten lisää vastuuta tässä asiassa. Jos isä taas on esimerkiksi kauppamiehiä, on hyvin luonnollista että pojat otetaan mukaan seuraamaan tätä. Poika viedään useisiin harrastuksiin mukaan.

Romaninaisen pukeutuminen kuvina: Hameeseen käytettävät kankaat

2010-04-01T14:02:01+03:00

Lupasin aiemmin postata romaninaisen asuun käytettävistä kankaistakin, vaikka en nyt olekaan ihan varma, ilmaisinko asiani juuri noilla sanoilla. Tässä postauksessa olisi nyt yleisön pyynnöstä kuvia ja tietoa romanihameeseen käytettävistä yläkankaista. Yläkangashan siis on se koristeellinen kangas, joka tulee vyötärön kohdalle ja jonka kohdalta hame on levennetty pönkän avulla.

Yläkankaan saa jokainen valita itse, kuten olen aiemmin jo sanonutkin. Yläkangas voi periaatteessa olla vaikka vaaleanpunainen tai kirkkaan punainen, mutta itse asiassa nyt kun miettii, niin minä en ole koskaan nähnyt punaisia yläkankaita. Tarkemmin ajateltuna punainen yläkangas voisi olla ihan hieno yhdistettynä sopivaan nauhaan ja sopivaan röijyyn. Toisaalta kokonaisuus voisi olla omituinenkin. Täytyypä joskus ommella hame, jossa on punainen yläkangas – sittenpä se lopputulos nähdään.

Ensimmäisenä kolme kuvaa kokopaljettikankaista. Kokopaljettikankaista yleisesti ottaen voisin aluksi kertoa sen verran, että ne ovat yleisimmin hameisiin valittuja yläkankaita siksi, että ne ovat kestäviä ja aika käytännöllisiäkin. Väri ei haalistu heti, eivätkä paljetitkaan jatkuvasti lentele joka suuntaan. Kokopaljettikankaita on eri värisiä, minä valitsin tähän niistä väreistä kolme. Näiden valitsemieni värien lisäksi nimenomaan tällaisia kokopaljettikankaita on sinisen eri sävyinä, harmaana, tummanvihreänä, kuparina,…

Ensimmäisessä kuvassa on yläkangas, joka on yleisimmin käytetty romanihameissa. Kyseinen yläkangas on siis musta kokopaljetti. Tämä kangas on kestävä ja värinsä puolesta sopii jokaisen röijyn kanssa yhteen. Moni valitseekin ainakin ensimmäiseen hameeseensa nimenomaan mustan paljetin juuri tämän vuoksi. Musta kokopaljetti sopii niin arkeen kuin juhlaankin. Siihen sopivat kaikki kristallinauhat, sillä ne erottuvat hyvin mustasta väristä. Omakohtaisesti voin kertoa, että itse olen kyllästynyt pelkkään mustaan kokopaljettiin, ja suosinkin ennemmin muita värejä.

Toisessa kuvassa kokopaljettikankaat jatkuvat. Värinä on hopea. Toisin kuin musta, hopea on siitä hankala kangas, että harvat nauhat ”näkyvät” kankaasta. Esimerkiksi tavalliset yläkankaan päälle ommeltavat rivinauhat eivät erotu hopeanvärisestä kankaasta juuri ollenkaan. Hopea on suosittu väri etenkin kesällä. Myös hopeapaljetti yhdistettynä sopivaan sametin päälle ommeltavaan nauhaan sopii hyvin juhliinkin.

Kolmannessa kuvassa on myös esimerkki isopaljettisesta kokopaljettikankaasta. Värinä on metallinhohtoinen sininen, joka käy minusta kesään varsin hyvin, vaikka tummempi sininen onkin. Tällainen väri kokopaljettikankaissa on suhteellisen uusi, ja siksi vielä vähän käytetty. Rohkenen kuitenkin epäillä, että se nostaa päätään ja pääsee vielä suosioon. Itse ainakin pidän tästä väristä.

Kuten sanottu, yläkankaita on lukemattomia eri vaihtoehtoja. Pelkästään paljettikankaita on vaikka kuinka monta erilaista vaihtoehtoa. Seuraavat kaksi esimerkkikuvaa kertovat tästä; nämä kaksi kuvissa näkyvää kangasta ovat niin sanottua aaltopaljettikangasta, jonka nimi tulee kyllä ilmi kuvaa katsellessa. Aaltopaljetti sopii minun mielestäni hienosti kesään.

Ensimmäisessä kuvassa aaltopaljettikankaan väri on kulta. Toinen kangas on puolestaan kulta-kupari. Molemmat värit ovat hienoja ja sopivat etenkin juhlavampaan käyttöön.

Seuraavaksi pikkupaljettikangas, jonka pohjana on verkkopohja. Tällaistakin paljettikangasta saatetaan joskus kutsua kokopaljettikankaaksi, jolloin sekaannusta voi syntyä. Kangas on varsin muodikas, ja sopii myös arkeen kuin juhlaankin.

Merkattujen kankaiden edustajaksi olen valinnut mustan verkkopohjaisen kankaan, jossa on hopeat merkkaukset ja kristallipaljetit. Merkattuja kankaita on erilaisia ja erin värisiä. Luonteenomaista niille on yksityiskohtaisuus kankaiden kuvioinnissa. Merkkausten ja paljettien lisäksi näissä kankaissa saattaa olla helmiä, yksittäisiä kristalleja tai muita kiviä. Vaikka moni merkattu kangas onkin hyvin näyttävä, käytetään merkattuja kankaita yleisimmin kuitenkin arkihameissa.

Kaksi viimeistä kuvaa ovat taas paljettikankaita. Ensimmäisessä kuvassa näkyy hieman erikoisempi paljetti kuparin värisenä. Toisessa kuvassakin on musta verkkopojainen kangas, jossa siniset ja kullanväriset paljetit. Tämänkään tyyppistä kangasta harvemmin hameissa näkee, mutta ehkä kevään ja kesän myötä saamme siirtyä värikkäämpiin versioihin!

Tässäpä tämä sitten tältä kerralta olisikin. Eiköhän tuosta jonkin verran osviittaa saa siitä kankaiden erilaisuudesta ja erityyppisyydestä. Enemmänkin kerrottavaa ja kuvin kerrottua toki olisi, mutta juuri nyt siihen ei taida olla aikaa… Kuvia on kuitenkin luvassa lisää myöhemmin tänään – joskin sitten siirrytään romanihameesta toiseen aiheeseen. Kohta siirrytään Pääsiäisen viettoon, joten ehkäpä tässä vaiheessa olisi hyvä toivottaa kaikille iloista alkavaa Pääsiäistä!

Romaninaisen pukeutuminen kuvina: Romanihameet (Nyt toimii)

2010-03-31T02:52:01+03:00

Nyt on näemmä käynyt pari sellaista pahemmanlaatuista mokaa, että postasin ennen tuota röijy- ja vaateparijuttua peräti kaksi kertaa tänne, ensimmäisen kerran nimenomaan romanihameista ja toisen kerran hameisiin käytettävistä yläkankaista. Sattumoisin olin niin tyhmä, että menin poistamaan postauksiini käyttämäni valokuvat tämän blogin galleriasta, jolloin laittamani kuvat eivät tietenkään näkyneet. Nythän siinä tietenkin kävi niin, että vaikka lukijoita olisi muuten ollutkin, niin kukaan ei ole saanut kuvista mitään irti. Kuvien takiahan minä ne postaukset nimenomaan teinkin. Nyt ei sitten ilmeisesti auta muu, kuin koettaa postailla uudelleen samat jutut tällä kertaa käyttäen huomattavasti enemmän järkeä…

Juu. Tämänkertainen postaukseni koskee siis nimenomaan romanihameita. Tässä postauksessa näette erilaisia hamemalleja ja täten siis esimerkkejä siitä, että kaikki romanihameet eivät todellakaan ole loppujen lopuksi samanlaiset, vaikka ne muodoltaan ovatkin periaatteessa samanlaiset.

Aiemmin tekemääni postaukseen ehdin kirjoittaa jokaiseen kuvaan kattavat tiedot siitä, mitä kussakin hameessa on ja paljonko vastaavanlainen hame maksaa. Nyt minua kuitenkin ottaa sen verran pannuun, että haluaisin vain nämä kuvat ja tiedot mahdollisimman äkkiä takaisin blogiini, vaikka eihän se ihan niin toimi…

Mennäänpä nyt siis seuraavaksi niihin hameisiin. Kaksi ensimmäistä kuvaa ovat romanihameesta, johon on käytetty valtavasti rahaa ja aikaa. Tällainen hame on hyvin näyttävä kokonaisuus, eikä se todellakaan pääse näissä kuvissa kunnolla oikeuksiinsa. Mutta voittehan kuvitella kristallin: sehän sädehtii monissa eri väreissä. Kristallia nämä nauhatkin ovat. Yläkankaan kohdalle on varsinaisen kankaan sijasta käytetty 15rivistä nauhaa josta on täten tullut yläkankaan korvaava tekijä. Reunuksen koristeluun on käytetty jääpuikkonauhaa, joka on ommeltu sametin päälle. Ns. reunusnauhaa ei välttämättä tarvittaisi, mutta kuten huomaatte, onhan kokonaisuus huomattavasti hienompi tuollaisenaan. Tällainen hame maksaa noin 800 - 1000 euroa. Joskus jopa tuhatkaan euroa ei ole riittävä summa.

Seuraavassa kuvassa näette yläkankaan, joka on ehdottomasti yleisimmin käytetty hamekangas; musta kokopaljetti. Sitä käytetään paljon värinsä vuoksi; mustahan käy kaikkien värien kanssa yhteen ja passaa täten vaikka minkä värisen röijynkin kanssa. Kokopaljettikangas on myös kestävää ja laadukasta. Hameen koristeluun on käytetty yksirivistä kristallinauhaa ja vekkien eli ”laattojen” päällä yläkankaassa on myös kristalliset neliöt. Tällainen hame sopii hyvin vanhemmalle väelle paremmaksi hameeksi, nuoremmilla tämä menee ihan arkihameena.

Kolmas hamemalli kertookin sitten, että yläkankaiden ei aina tarvitse olla samoin aseteltuja. Kuvassa näette niin sanotun lovihameen, jossa sahalaitaisuus on tehoste. Lovihame on työläämpi tehdä, joten se on myös hinnakkaampi kuin tavallinen, suorayläkankainen hame. Tässä hameessa yläkankaaksi on myös käytetty mustaa kokopaljettia, ja nauhanakin on ihan vain yksirivinen nauha. Kuvan hame on 7,5m leveä, ja hintaa sillä on 600 euroa.

Neljännessä hamemallissa kannattaa kiinnittää erityisesti huomiota vekkeihin eli laattoihin. Tässä hameessa ne on tehty hyvin ja huolella, ja muun muassa sen takia hame on erittäin ryhdikäs. Tähän hameeseen on käytetty kupari kokopaljettia ja kuusirivistä kristallinauhaa. Tällainen hame maksaa ompelupaikasta riippuen 600-700 euroa.

Tarkoitus oli alun perin laittaa tähän useampiakin kuvia hameista, mutta päädyin nyt sitten laittamaan vain muutaman niistä. Eiköhän se periaate kuitenkin tullut selväksi, ja voihan sitä aina laitella sitten myöhemmin lisää, jos siltä tuntuu… Nyt yritän tässä sitten mietiskellä, mitä muita valokuvia minun kannattaisi lisäillä tänne aiheen puitteissa. Toivottavasti kuitenkin lukukokemus – tai edes katselukokemus – oli viihdyttävä ja saitte tästä jotain uutta irti!

Romaninaisen pukeutuminen kuvina: Röijyt ja vaateparit

2010-03-31T02:07:01+03:00

Koska röijyt eli päällyspuserot ovat hyvin näyttäviä ja oleellisesti kuuluvat asukokonaisuuteen, tämänkertainen kuvallinen ja sanallinen postaus onkin sitten niistä. Tässä postauksessa muuten selviää, miltä vaatepari (röijy + esiliina samasta kankaasta) käytännössä näyttää.

Ensimmäiset röijyt ovat silkkisiä röijyjä. Osa on painettua silkkiä, osa ihan yksiväristä. Vaikka silkkiä joku aika sitten pidettiin vanhahtavana, ovat silkkiröijyt ja etenkin painetut silkit tulleet uudelleen muotiin. Ensimmäisessä kuvassa olevaa röijypitsiä on käytetty harvemmin. Kahdessa seuraavassa röijyssä ilmestyy valkoinen Ruotsin pitsi, joka on yleisimmin käytettyä pitsiä röijyissä ja esiliinoissa. Neljännen kuvan vaaleansinisessä röijyssä on käytetty organzapitsiä, jota myöskin harvemmin käytetään. Toiseksi alimmassa kuvassa tässä "silkkiosiossa" on mustaa Turkin pitsiä. Kuten siis näette, voivat pitsit ja värit vaihdella enemmänkin. Pitsien asettelukin voi olla toisenlainen, mutta mennään siihen jollain toisella kerralla.

Seuraavassa kuvassa esiintyvä röijy on painettua polyesteriä, joka on myös nyttemmin tullut hyvin voimakkaasti muotiin eri väreissä ja eri kuoseissa.

Seuraavaksi on taas vuorossa pitempi lista saman kategorian alle mahtuvia röijyjä. Röijyissä käytetty kangas on verkkopohjaista kangasta. Joukossa on paljetteja ja merkkausta. Osassa kiviäkin, mutta kuvat eivät ole niin hyviä, että ne näkyisivät. Kaikissa seuraavissa röijyissä on käytetty valkoista Ruotsin pitsiä. Alimmassa kuvassa tämän verkkopohjakategorian alla näkyy myös hienosti romaninaisen asu kokonaisuudessaan. Kuvassa olevassa hameessa mustaa kokopaljettia ja neljärivinen kristallinauha.

Ennen loppuhuipennukseen siirtymistä näette vielä muutamasta kuvasta muodostuneen yhdistetyn kuvan, jossa pääosaa näyttelevät röijyt. Kuvista kuitenkin näkee myös ihan selkeästi romaninaisen asun mallia.

Postatessani ensimmäisen kerran romaninaisen vaatetuksesta mainitsin niin sanotun vaateparin, jossa röijy ja esiliina on valmistettu samasta kankaasta. Tämän postauksen alussa lupasin selventää teille rakkaat ihmiset, miltä tällainen kokonaisuus sitten todellisuudessa näyttää. Kokonaisuus on yleensä hieno. Vaatepari voi olla minkä värinen tahansa, vaikka kirkkaan pinkkiä tai neonvihreää kangasta, mutta erityisesti vaaleat kankaat ovat juhlavia. Kesällä suositaan myös paljon turkoosia.

Nyt alankin sitten miettimään uusia ideoita tänne blogiini pää sauhuten. Toivottavasti saitte tästäkin postauksesta jotain. Kysymyksiä ja ehdotuksia saa laitella edelleen ihan vapaasti.

Rouvittelusta ja muusta

2010-03-30T22:15:01+03:00

Pieni väliraportti taas tähän väliin.

Asiaahan minulla olisi paljonkin, mutta jostain syystä en saa kirjoitettua kaikkea päässäni pyörivää ulos. Sanoja olisi, mutta en saa ilmaistua sanojani. Ikään kuin olisi inspiraatio tai joku hukassa. No, ehkäpä se vielä tästä löytyy…

Tulipa mieleen yksi asia, jonka voisi sanoa ihan kaikille asiakaspalveluammateissa oleville. Vaikka valtakulttuurin mukaan on niin Suomessa kuin ulkomaillakin hyvin kohteliasta esimerkiksi rouvitella asiakkaaksi tulevaa ihmistä, ei sitä silti kannata ihan kaikissa tapauksissa tehdä. Romanikulttuurissa nimittäin sana ”rouva” viittaa avioliittoon, ja avioliitto puolestaan viittaa seksuaalisuuteen.

Milloin ei kannata rouvitella?

- Jos asiakkaaksi tuleva nuorempi nainen on selkeästi vanhempien ihmisten kanssa

- Jos asiakkaaksi tuleva vanhempi nainen on selkeästi nuorempien seurassa

- Jos asiakkaaksi tulevalla aikuisella naisella on murrosikäisiä lapsia seuranaan

Milloin voi rouvitella?

- Jos asiakkaaksi tuleva nainen on yksin

- Jos asiakkaaksi tuleva nainen on oman ikäisensä naisen seurassa

- Jos asiakkaaksi tuleva nainen on oman ikäisensä miehen seurassa

- Jos asiakkaaksi tulevalla naisella on mukanaan vauva tai alle kymmenvuotias lapsi

Herroitella voi ihan riippumatta siitä, onko kyseessä vanhempi vai nuorempi mies tai kenen seurassa hän lienee. Hän voi olla yksin tai porukassa, vanhempien tai nuorempien tai vaikka niiden paljon puhuttujen murkkujen kanssa. Herroittelu ei viittaa avioliittoon tai seksuaalisuuteen, se on vain kohteliaisuutta.

Entäpä puolestaan neidittely? Neidittelyä kannattaa punnita vähän tapauskohtaisesti. Neiditellä voi ihan hyvin yksin olevaa nuorta naista tai murrosikäistä tyttöä. Jos noin kymmenvuotias tai siitä alaspäin oleva lapsi on vanhempiensa seurassa, voi neiditellä ihan vapaasti. Jos kuitenkin murkkuikäinen tyttö tai siitä vanhempi on aikuisten seurassa, neidittelyä kannattaa kaiken varalta välttää. Neidittely kun kuitenkin tavallaan kertoo tytön tai naisen seurustelutilanteesta, eikä siksi ole kaikissa tilanteissa suotavaa.

Kuinka sitten kannattaa toimia, jos ei ole ihan varma siitä, mikä puhuttelumuoto on hyvä mihinkin tilanteeseen? Teitittely toimii aina. Se on kohtelias ja neutraali tapa asiakkaan ja vieraan ihmisen puhutteluun, eikä ainakaan johda hämmennykseen.

Tapakulttuuria: Raskaus ja synnytys

2010-03-29T04:07:01+03:00

Romanikulttuurille tyypillistä on se, ettei seksuaalisuuteen liittyvistä asioista juurikaan puhuta. Seksuaalisuuteen kuuluu olennaisesti myös raskaus ja synnytys, joista nyt tässä postauksessa tullaan puhumaan.

Kuvittelepa näin aluksi kahta, toisistaan eroavaa tilannetta:

1.) Valtaväestön nainen tekee raskaustestin omassa rauhassaan tulosta jännittäen. Kun plussaus vihdoin ja viimein tapahtuu, on riemu katossa. Nainen tempaisee vessan oven auki, juoksee kenties miehensä kaulaan kiinni ilmoittaen ilouutisen – saattaapa kertoa uutisen saman tien vaikkapa omalle äidilleenkin. Vaikka uutista ei kerrottaisi vielä muille kuin omalle miehelle, tapahtuu kertominen kuitenkin ihan avoimesti yleensä ensimmäisen kolmanneksen jälkeen. Uutinen on iso ja iloinen asia, onnitteluja satelee. Pientä punerrusta pariskunnan poskilla voi ehkä havaita, mutta muuten tilanne on täysin luonteva.

2.) Romaninainen tekee raskaustestin itsekseen sulkeutuneena vessaan. Tulos jännittää. Toivomuksena on tietysti saada positiivinen tulos. Kun se vihdoin ja viimein saadaan, on naisella tietysti ihan samalla tavalla hyvä mieli. Kyseessä on ilouutinen. Nainen ilmoittaa uutisesta miehelleen ja ehkä kertoo jollekin ikätoverilleen. Omalle äidilleen nainen ei kuitenkaan missään tapauksessa voi kuvitella ilmoittavansa raskautta, ei edes sen ensimmäisen kolmanneksen jälkeen. Raskaus on pariskunnan molemmille osapuolille onnellinen asia, mutta tästä alkaa kuitenkin raskauden peittely ja salaaminen niin kauan, kuin se on mahdollista.

Kumman asemassa sinä mieluummin olisit? Luulenpa, että suurin osa valitsee ensiksi kerrotun tilanteen. Suurin osa valtaväestön naisista haluaisi jakaa noin suuren uutisen omien vanhempiensa kanssa. Tilannetta halutaan myös usein juhlistaa vaikkapa juhlavammilla kahveilla. Uskallan väittää, että suurin osa ei haluaisi alkaa miettimään, että miten sitä raskautta nyt sitten parhain päin peiteltäisiinkään ja kuinka toimittaisiin nyt, etteivät vanhemmat ihmiset saisi tietää asiasta ihan vielä.

Lienen useita kertoja jo jankuttanut, mutta raskaus on romanikulttuurissa harvinaisen selkeä viittaus seksiin. Seksi puolestaan on niin intiimi ja häpeällinen asia, että siitä puhuminen eri ikäluokkien ja eri sukupuolten välillä on tabu. Luonnollisesti suhteessa olevat nainen ja mies voivat keskustella asiasta kuin asiasta keskenään, mutta puhehan olikin nyt vallan muista.

Raskauden alussa asiasta tietää usein vain pieni sisäpiiri. Ennen pitkää tieto raskaudesta tietysti menee myös pariskunnan vanhemmille. Ellei joku oma-aloitteisesti sitä heille ilmoita, saattaa nuori pari laittaa jonkun pienemmän lapsen kertomaan asiasta vanhemmalle väelle. Toki vanhemmat saattavat tämän aavistaa muutenkin, mikäli nuorta paria tai ainakaan naista ei rupea näkymään pitempiin aikoihin.

Yleensä vanhemmat eivät tiedustele lapseltaan, onko tämä raskaana. Joskus näin voi käydä, jos tyttö asuu edelleen syystä tai toisesta vanhempiensa kotona. Tyttö ei yleensä vastaa kysymykseen, kiertää sen ja poistuu paikalta. Tämä on sanatonta viestintää. Periaatteessa ”hävetä” ei pitäisi, ellei syytä ole. Näin ollen ”häpeily” tässä asiassa kertoo nimenomaan siitä, että aihetta siihen on.

Raskautta tosiaan pyritään peittelemään mahdollisimman pitkään. Peittely ei ole yksin sitä, että joku tietää sinun olevan raskaana. Peittely tarkoittaa käytännössä myös sitä, että raskaus peitetään vaatteilla niin pitkään kuin voidaan. Romanihame peittää raskauden periaatteessa jonkin aikaa, mutta tietenkään kovin raskasta hametta ei ole raskaana ollessaan hyvä käyttää. Mahan alkaessa toden teolla kasvaa hameen vyötäröön saatetaan tehdä muutoksia ja hametta ikään kuin nostetaan ylöspäin. Tällöin aletaan verhoutua leveisiin ja useimmiten valkoisiin esiliinoihin. Valkoinen on muutenkin suurentava väri, joten kaukaa katsova saattaa nähdä raskaana olevan naisen sijasta vain isokokoisen naisen.

Aina nainen ei käytä perinteistä vaatetusta, jolloin raskauden luonnollisesti huomaa herkemmin. Tällöin on vain pysyttävä pois vanhempien ihmisten edestä. Jos kaupassa on käytävä, tulisi käynnit kohdistaa sellaiseen paikkaan, jossa ei käy oikein ketään. Mikäli jostain raosta kuitenkin kaikista varotoimista huolimatta putkahtaa vanhempaa väkeä, pitää raskaana olevan väistää ja koettaa poistua heidän edestään mahdollisimman pian. Tarkoitus on tietysti, ettei vanhempi väki näe koko raskautta, mutta jos maha on suurehko ja pukeutumistyyli esimerkiksi pikkuvaatetus, niin kiinnittäähän siihen väkiselläkin huomiota. Pikkuvaatteissa raskauden aikana suositaan väljempiä vaatteita, jos tosiaan jonnekin kotoa täytyy poistua. Samaa periaatetta voidaan soveltaa, mikäli pukeudutaan ihan valtakulttuurin mukaan.

Naisen ollessa raskaana mies voi toki jatkaa elämäänsä kuten ennenkin. Mies voi ihan hyvin mennä kyläilemään omien vanhempiensa luona tai vaikka anoppilassa. Samoin mies voi kulkea kaupungilla huoletta – no, eihän se raskaus hänestä näy. Tietysti hänenkin on noudatettava häveliäisyystapoja esimerkiksi puhein ja teoin. Mieskään ei mainosta muille kuin läheisille ikätovereilleen, että hänestä on nyt sitten kuoriutumassa isukki ja juniori tai prinsessa on tulossa.

Neuvolakäynnit ajatellaan usein naisten heiniksi. Mieskin voi kuitenkin aivan hyvin lähteä äitiysneuvolaan mukaan, ja hyvä olisikin saada tuleva isä paikalle ainakin pari kertaa. Paikan päällä tulevaa isukkia on sitten huomattavasti helpompi informoida eri asioista. Kotona häntä ei välttämättä saa lukemaan aiheesta kertovia lehtisiä, vaikka nainen kuinka yrittäisi. Siitäkin huolimatta, että isyys olisi toivottu ja suuri asia miehelle.

Raskaus asettaa naiselle tiettyjä rajoitteita, eikä minun käsittääkseni saisi harrastaa mitään älyttömän raskasta, kuten vaikkapa mattojen käsin pesua. (Siis näin minulle on kerrottu.) Nainen huolehtii kyllä taloudesta ja pitää kodin puhtaana mutta tietyin rajoituksin. Jos mies on nykyaikainen, hän voi aivan hyvin auttaa naista kotitöissä, mutta jos mies on kovin fundamentalistinen, pyydetään jotain naispuolista ihmistä tulemaan auttamaan talon emäntää askareissa, kuten nyt vaikkapa juuri tuossa matonpesussa. Mies voi myös raskauden loppupuolella käydä kaupassa aivan hyvin, mutta jos siihen ei kerta kaikkiaan koe kykenevänsä, hoitaa sen sitten joku naispuolinen, avulias henkilö.

Niinä aikoina, kun romaneilla ei vielä ollut pysyviä asuntoja ja kiertelyä harrastettiin kesät talvet, naiset synnyttivät usein valtaväen saunoissa. Saunathan ovat muutenkin toimineet useiden valtaväenkin naisten synnytyspaikkoina. Nykyään tietysti mennään synnyttämään sairaalaan. Sairaalaan lähdetään yleensä vasta lapsiveden tultua, ellei aiemmin ilmaannu jotain pakottavaa tarvetta lähteä sairaalaan etuajassa. Synnytykseen kuljettaminen voidaan tehdä omalla autolla tai ambulanssilla.

Synnytykseen tukemaan tulee yleensä joko oma mies tai saman ikäinen naispuolinen läheinen. Jos ja kun mies aikoo kuulua lapsen elämään, tulee hän jossain vaiheessa ainakin piipahtamaan sairaalaan, vaikkei hän varsinaiseen synnytykseen haluaisikaan osallistua.

Lapsen synnyttyä naisen tai miehen vanhemmat eivät yleensä tule sairaalaan katsomaan tuoretta äitiä ja vauvaa. (Poikkeuksiakin toki löytyy, mutta heitä on arvosteltu siitä ankarasti.) Vanhemmat saattavat soittaa sairaalaan ja kysyä arkisesti kuulumisia. Onnitteluja ei yleensä tehdä edes kierrellen, sen sijaan tiedustellaan muuten vain vointia, vaikka tiedetäänkin, mistä syystä nainen tällä hetkellä on sairaalassa.

Vaikka lapsi on nyt syntynyt ja raskauden peittely voi päättyä, on edessä kuitenkin vielä kuukauden epäpuhdas aika, jonka aikana äiti ei saa lapsensa kanssa periaatteessa mennä asuntonsa keittiöön eikä muutenkaan kyläillä muiden asunnoissa.

Tiesittekö muuten?

….Että suurin osa romaninaisista ei imetä, vaikka imettämisen sanotaan olevan terveellisempää, kuin korvikemaidon antaminen. Toki jokainen tekee ratkaisunsa imettämisestä yksilöllisesti, ja jos nainen sattuukin haluamaan imettää, niin hän varmasti myös tekee niin. Äidit eivät kuitenkaan imetä ihmisten ilmoilla, vaan menevät yleensä toimittavaan tämän niin, etteivät muut näe.

Romanivaatetus ja vapaaehtoisuus

2010-03-29T02:52:01+03:00

Romanivaatetuksen vapaaehtoisuudesta on itse asiassa pidetty aika kovaakin meteliä. Neiti on nyt ihan laittanut merkille, että yleensä joka paikassa, missä romanivaatteista puhutaan, pyritään tuomaan esiin sitä vapaaehtoisuutta. Jokaisella on niiden juttujen mukaan valinnanvapaus ja jokainen valinta tehdään yksilöllisesti. Ketään ei painosteta taikka pakoteta. Neiti tietää, että totuus voi olla myös toisenlainen.

Ensinnäkin nykyaikana on yleistynyt enemmän käytäntö siitä, että esimerkiksi tytöt eivät välttämättä ala ollenkaan käyttämään perinteisiä romanivaatteita. Nykyaikana on myös enemmän niitä tyttöjä, jotka pitävät ihan vain farkut jalassaan melkeinpä koko ajan, laittaen pikkuhameen päälleen ehkä lähinnä silloin, jos ovat menossa jonkun todella vanhan sukulaisensa luo kylään tai kohdatessaan oman vanhempansa.

Juu, voisi sanoa, että valinnanvapaus on pelittänyt näissä tapauksissa ihan hyvin.

Ongelmattomaksi sen sijaan ei voisi varmastikaan sanoa näistä kummankaan tien valinneita. Kun kasvetaan vanhemmiksi, jää se ilman aikuinen toisen syynääminen ja syyttävällä sormella osoittelu vähitellen pois, ainakin useimmiten. Tietysti on selän takana puhuvia ihmisiä, mutta vanhempana sitä sitten oppii olemaan välittämättä heistä. Aikuisuuden kynnyksellähän nuorille on ominaista sortua sortamaan erilaisia nuoria. Nuoret saattavat jopa uhkailla näitä eri polun valinneita pukeutumistyylin vuoksi, mikä on ikävää. Joskus sanoista ryhdytään tekoihin, mutta onneksi hyvin monessa tapauksessa puheet ovat kuitenkin vain ja ainoastaan puheita.

Mutta vapaaehtoisuuden suhteesta romanivaatteisiinhan minun piti puhua, eikä valinnanvapauden toteutumisesta suhteessa pikkuvaatteisiin tai valtakulttuurille ominaiseen pukeutumistyyliin.

Niin. Suurin osa tytöistä on n. 16-18-vuotiaita alkaessaan käyttää perinteistä romanivaatetusta. Päätöstä on alettu nykyään lykkäämään yhä enemmän ja enemmän ja yhä useampi puhuu sen puolesta, että vaatteet kannattaa joko laittaa mahdollisimman myöhään tai sitten jättää kokonaan laittamatta. Onhan se tietysti niin, että helpommalla pääsee, kun ei pukeudu perinteisiin vaatteisiin. Enkä toki puhu nyt pelkästään rasismista.

Tuossa edellä mainitussakin voisi kuitenkin vielä puhua vapaaehtoisuuden toteutumisesta.

Valitettavasti painostusta vaatteiden käytön aloittamiseen kuitenkin on, vaikkei siitä juurikaan puhuta. On vanhempia, jotka tätä odottavat automaattisesti tyttäriltään kysymättä juurikaan heidän mielipidettään asiasta. (Toisaalta suurimmalle osalle romanivaatteiden käyttämisen aloittaminen on hyvin luontevaa.) Painostusta saattaa tulla myös oman suvun ja jopa vieraiden ihmisten taholta. Ihmisen maine – tai suoraan suomeksi sanottuna paskapuheet – ovat hyvin merkittävä osa sitä, mitä ihmiseltä milloinkin odotetaan.

Romaniyhteisössä vaatetuksen suhteen ollaan aika jyrkkiä. Hameet (eli perinteinen romanivaatetus) pitäisi olla, eikä siitä enää saisi luopua. Juurikaan oikeutta väärän valinnan tekemiseen ei siis anneta, vaikka toki on ihmisiä, jotka myöhemmin huomaavat olevansa täysin väärissä vaatteissa ja muuttavat sitten ulkoasuaan radikaalisti saaden yhteisön ja omien sukulaistenkin vihat niskaansa. Näin toimittuaan voi vierähtää jokunen tovi yksin ja yhteisön ulkopuolella. Moni palaa takaisin vanhaan nimenomaan painostuksen vuoksi. Ikävä on omia sukulaisia ja perhettä, ja vaikka muita ystäviä onkin, niin silti ”yksinään” ei ole mikään mukava olla.

Neiti voi omasta puolestaan kertoa sen verran, että kuuluu tosiaan niihin valtaväestön naisiin, jotka ovat aikoinaan alkaneet romaninaisen perinteistä vaatetusta käyttää ”koska sitä toivottiin”. Alun alkaen tapasin entisen mieheni ihan perinteisesti farkut jalassa. Seurusteltuani tuon ihmisen kanssa jonkin aikaa (tarkemmin sanottuna puoli vuotta) alkoi sitten olla puhetta miehen etnisyydestä ja siitä, että kulttuuriin olisi ehkä pikkuhiljaa hyvä alkaa tutustua. Meni monta kuukautta eteenpäin, ja opettelin pikkuhiljaa kaikenlaisia käytännön pikkujuttuja. Pikkujuttujen myötä tuli sitten se aika, jolloin alettiin käyttämään jakkuja ja pitkiä kapeita hameita.

Pikkuhameaika kesti aika kauan. Itse asiassa niin kauan, että osasin periaatteessa romanitavat ulkoa vaikka unissaankin. Muuten, romanitapojen sisäistämisessä ei sinänsä ollut ongelmia, koska niiden luonne mukaili jollain tavoin omaa luonnettani ja sitä, mihin minut oli kotona kasvatettu. Täysin tämä ei tietenkään ollut niin, mutta sanotaanko, että ainakin osaksi.

Jossain vaiheessa sitten silloinen mieheni alkoi esittämään ehdotuksia, että entä, jos alkaisit ihan oikeasti käyttämään romanivaatteita. Vaikka vaatteet ovatkin kauniit – ja olivat mielestäni sitä silloinkin – en suinkaan alkanut pomppia innosta taputtaen käsiäni yhteen. Jos olisin silloin aukaissut suuni, vastaus olisi ollut ehdoton ei. Mieheni ei kuitenkaan olettanut minun vastaavan vielä silloin yhtään mitään, vaan antoi minun miettiä asiaa kaikessa rauhassa. Kukaan sukulainenkaan ei sen kummemmin tullut puhumaan puolesta eikä vastaan. Aikani mietittyäni päätin, että no miksikäs ei. Minun kohdallani valinta oli siis vapaaehtoinen, mutta yhtä lailla sitova, kuin muillakin.

Jotkut romanit pitävät pahana sitä, että valtaväestön nainen käyttää perinteisiä romanivaatteita. Yksi syy on se, että moni nainen heittääkin perinteisen asun nurkkaan erottuaan romanimiehestä. Toisaalta joillekin romaneille on kauhistus, mikäli miehestään eronnut valtaväestön nainen edelleen kulkee romanivaatteissa. Kovin on siis kaksijakoista, ja tässäkin tapauksessa on vain todettava, että kun koskaan ei voi kaikille olla mieliksi. Minulta silloinen mieheni toivoi, että jos joskus menisin hänen vanhempiensa luokse kylään, pitäisin vaatetusta ainakin silloin – ja tietysti muissakin tilanteissa, joissa se on tarpeellinen. Osin sulatin toivomuksen, osin en.

Romanikulttuuria terveysalalla työskenteleville

2010-03-29T02:25:01+03:00

Terveyskeskuksessa, neuvolassa, sairaalassa tms. työpaikassa on hyvin mahdollista, että tulet saamaan romaniasiakkaan tai romaniasiakkaita. Luultavasti olet saanut koulutuksessasi jonkinlaiset tiedot romaneista ja romanikulttuurista, voi olla myös että työpaikallasi on erikseen ohjeistettu toimimaan romanien kanssa. Tähän Neiti on kuitenkin kerännyt yhtä kaikki jotain hyödyllistä tietoa romanipotilaiden kohtaamisesta.

On hyvä ottaa huomioon, että esimerkiksi terveyskeskukseen tultaessa romanilla saattaa olla useampi saattaja mukanaan. Tämä syystä, että etenkin suvun merkitys on romaneille erittäin suuri. Sairaan mukana halutaan olla tukena ja pitämässä hänestä huolta. Mukana on hyvin monesti useampia naisia, koska erityisesti heidän odotetaan pitävän sairaasta hyvää huolta.

Pienen lapsen kanssa vastaanottohuoneeseen tulee usein joko vanhempi sisar, oma äiti tai joku muu sukulais- tai läheisnainen. Tällöin voi puhua ihan vapaasti miettimättä sen kummemmin, mitä voi sanoa ja mitä ei voi sanoa. Tämä tietysti myös silloin, jos lapsen mukana huoneeseen tulee vaikka joku miespuolinen läheinen.

Häveliäisyystapojen kannalta hankalampaa on, mikäli potilaan mukana huoneeseen tulee useampia ihmisiä tai selkeästi eri sukupolvien edustajia, eli vaikkapa ”oikeasti aikuisia” ja murrosikäisiä. Tällöin on hyvä kysyä, kuka on potilas ja pyytää poppoota päättämään, kuka on se henkilö, joka jää potilaan kanssa huoneeseen jos sille on tarvetta. Muut sitten ohjataan tietysti huoneen ulkopuolelle odottamaan.

Tämä siksi, että häveliäisyystapojen vuoksi tietyt sanat kaikessa viattomuudessaan voivat aiheuttaa sen, ettet saa kysymyksiisi selkeitä vastauksia. Huoneessa olijat voivat alkaa käyttäytymään hämillisesti kääntymällä poispäin, laskemalla katseensa, peittämällä kasvonsa tai joku jopa lähtemällä huoneesta pois.

Jos vastaanotolla on alaikäinen, n. 10-vuotiaasta ylöspäin oleva lapsi, on lasta hyvä kuulla ensin ilman aikuista. Lapsen ikäluokkaa oleva sisko tai muu voi tietysti olla paikalla koko ajan. Tällöinkin puhe ja toiminta voi olla ihan vapaata.

Lapsen käytyä juttusillasi on hyvä pyytää vielä lapsen vanhempaa tai vanhempia tulemaan pienelle keskustelutuokiolle, mikäli vaivana on joku intiimimpi kuin pelkkä kuume tai flunssa. Lapsen ollessa tuon ikäinen ei ehdottomasti kannata huikata, että ”Tulisiko lapsen äiti ja isä nyt käymään täällä?” vaan voi pyytää joko vanhempia tulemaan, tai sitten puhua huoltajasta. Näin häpeätilanteita ei sen kummemmin tule. Vanhemmille voi sitten selittää asiat ihan suoraan kiertelemättä tai kaartelematta.

Murrosikäisen lapsen ja vanhempien ollessa samaan aikaan paikalla ei kannata alkaa puhumaan myöskään virtsanäytteistä tms. Nämä kannattaa hoitaa yllä olevan mukaan.

Vastaanotolla käyvä saattaa alkaa puhumaan muiden perheenjäsenten tai sukulaisten vaivoista, koska ajattelee näin saavansa myös niihin avun. Tässä vaiheessa lääkärin tai hoitajan on hyvä muistuttaa, että kunkin on itse käytävä lääkärissä.

Monelle romanille lääketieteelliset termit ovat vieraita, joten latinan kielen oppimäärän sijaan kannattaakin käyttää selkokieltä. Romaneille on kuitenkin hyvin tärkeää, että he ymmärtävät sairauden tai muun vaivan, ja ovat hyvin perillä siitä. Heille voi aivan hyvin myös antaa aiheesta kertovaa lukemista mukaan.

Sairaala on hyvin monesti vastenmielinen paikka, eikä sinne mielellään tulla. (Tämähän on sinänsä ihan ymmärrettävää, koska kovinkaan montaa ihmistä en voisi kuvitella menemässä sairaalaan vain huvikseen…) Sairaala on perinteisesti koettu paikkana, jonne lähdettyään ihminen ei sieltä enää palaa. Tietysti asenteet ovat muuttuneet nykypäivää kohden, sillä romanit on otettu mukaan terveydenhuoltoon ja hekin ovat tarvinneet kaikenlaisia sairaalan palveluita. Sairaalaa kohtaan suuntautuvien ennakkoasenteiden vuoksi ei kuitenkaan pidä ihan kamalasti hämmästyä, jos sairaalaan tullaan vasta sitten, kun on ihan pakko, melkeinpä henkihieverissäkin.

Jos sairaalassa on romani pitempään kuin parin tunnin verran tai yhden yön yli, voi varautua siihen, että sairaalaan on tulossa paljon ihmisiä katsomaan potilasta. Monesti romanit haluavat olla jatkuvasti sairaan vierellä ja päästä jopa nukkumaan sairaan kanssa samaan huoneeseen ollakseen jatkuvasti läsnä. Jotkut sairaalat antavat romanien toteuttaa haluamansa tavat, jotkut taas kieltäytyvät. Avulias sairaalan työntekijä voi yrittää löytää romaneille jonkun majoitusmahdollisuuden esimerkiksi sairaalahotellista tms.

Romaneille hygienia on tärkeää myös sairaalassa. Kannattaakin pitää huolta siitä, että esim. käsidesiä on aina potilaan (ja vieraidenkin) saatavilla. Huoneen siisteys on myös tärkeää. Jotkut romanit vaihtavat ihan tavallisissa kotioloissakin aluslakanaa päivittäin, ja saattavat toivoa sitä myös sairaalassa ollessaan. Romanipotilas ei ole mitenkään erikoisasemassa nähden muihin potilaisiin, mutta tietysti häntä kannattaa ihan yhtä lailla kuunnella ja ottaa hänen kulttuurinsa huomioon.

Myös symbolinen puhtaus on tärkeä tekijä sairaalajakson aikana. Penkeille tai sänkyyn ei kannata laskea tarjotinta tai lautasta. Sukkia ei kannata laittaa sängyn pääpuoleen.

Vieraiden tullessa moni haluaa olla pukeutunut omiin vaatteisiinsa. Voi myös olla, että sairaalan vaatteita ei haluttaisi käyttää ollenkaan. Ainakin vieraiden tulosta kannattaa ilmoittaa etukäteen, koska romani ei periaatteessa voi olla ilman omia vaatteitaan muiden edessä. Jos mahdollisuutta omiin vaatteisiin pukeutumisella ei ole, pitää ainakin huolehtia siitä, että peitot on tarpeeksi hyvin kiedottu ympärille. Vieraiden tullessa alusvaatteita tai vaikkapa terveyssiteitä ei saa olla näkyvillä.

Toimenpiteitä ei tietenkään kannata tehdä, jos paikalla on muita ihmisiä. Muut kannattaa toimenpiteen ajaksi ohjata pois, vaikka kyse olisi vain niinkin pienestä asiasta kuin verinäytteestä. Jos potilaan kanssa pitää keskustella esimerkiksi joistain testeistä saaduista tuloksista, on viisainta ohjata myös silloin vieraat hetkeksi odottelemaan. Näin niitä hankalia tilanteita ei tule.

Äitiysneuvolasta mainittakoon sen verran, että sinne tulemisessa voi olla omat hankaluutensa. Jos nimittäin äitiysneuvolan vastaanottohuoneet ovat samassa tilassa jonkun muun alueen kanssa (ihan tavalliset yleislääkärin tai hoitajan vastaanotot yms.) ja samassa tilassa on samaan aikaan vanhempia romaneja, voi hyvinkin olla, että neuvolaan tulo jää. Vaikka vanhemmat romanit tietäisivätkin raskaudesta, siitä ei kuitenkaan puhuta. Tällä tavoin ”julkisesti” tai kuten romanit mielellään ilmaisevat ”reilusti” tuleminen neuvolaan olisi periaatteessa sama, kuin asian sanoisi ääneen.

Jos jossain odotusaulassa istuu romaneja erillään, esimerkiksi vanhempi ja nuorempi nainen, ei nuoremmalle naiselle kannata huikata, että kuinka se raskaus nyt sujuu, tai että etkös sinä olekin tulossa tuonne äitiysneuvolaan sitten ensi viikon torstaina. Tämä voi aiheuttaa pahimmillaan jopa kiireesti tilanteesta poislähtemisen nuoremman naisen osalta. Tilanne on kiusallinen myös vanhemmalle naiselle.

Samat ohjeet pätevät tietysti myös vaikkapa gynekologin vastaanotolle tuleviin.

Joidenkin terveysalan työntekijöiden keskuudessa on aiheuttanut pohdintaa se, että romanit pitävät isommalla porukalla huomattavampaa meteliä kuin muut. Tässä vaiheessa on hyvä muistaa, että yleisen järjestyksen pitää tietysti säilyä. Yleensä riittää, että romaneille käy ihan nätisti sanomassa, että voisitteko olla vähän hiljempaa. Metelöintiä ei välttämättä edes itse huomata, sillä usein romanien keskustelu ihan kotosallakin on huomattavasti äänekkäämpää kuin valtaväellä.

Huom!

Kaikista saamistanne ohjeista huolimatta tulee muistaa, että jokainen romani on ihmisenä yksilö. Jos potilaana on romani, on ihan paikallaan kysyä häneltä itseltään, kuinka hän toivoisi kulttuurinsa huomioonotettavan missäkin tilanteessa, kunhan kohtuuden rajoissa pysytään. Näin väärinkäsityksiä ei synny, ja kaikille jää positiivinen maku sairaalajaksosta sairaudesta huolimatta.

Väliaikatietoja malttamattomille

2010-03-28T22:34:01+03:00

Olen nyt tässä yrittänyt aloittaa postausta peräti kolme kertaa poistettuani kuitenkin tekstit yhä uudelleen ja uudelleen ajatuksen alettua katkeilemaan ja tekstin alettua muuttua mielestäni sekavaksi. Väsymyksellä on varmasti osuutta asiaan, joten Neiti palailee postailemaan varmaan tuossa myöhemmin illalla tai sitten vasta seuraavana päivänä. Mielessä muhii tuhat ja yksi ideaa siitä, mitä tänne blogiin tulee ilmestymään. Illalla sitten nähdään, mikä aihe tällä kertaa on pyörinyt mielen päällä. Ehdotuksia ja kysymyksiä voi edelleen laitella mielensä mukaan.

Kellon ja kellonlyömien merkitys romanikulttuurissa

2010-03-28T14:45:01+03:00

Muistittehan kaikki siirtää kelloa tunnilla eteenpäin? Jos ette, niin kannattaa tehdä se nyt, niin välttyy sitten huomenna suuremmilta kömmähdyksiltä.

Tiesittekö muuten sellaista hommaa, että romaniyhteisössä kellolla tai kellonajoilla ei välttämättä ole lainkaan niin suurta merkitystä kuin valtaväestön keskuudessa. Totta kai kelloja ensinnäkin on jokaisessa romanikodissa, ja tietysti niille, joilla on tietty rytmi arjessa, on tuo kello aikoineen sitten pakostakin vähän tärkeämpi juttu.

Mutta paljon on myös niitä, joilla ei ole mitään tiettyä säännöllistä rytmiä arjessa. Ylös noustaan silloin kun halutaan, syödään kun on nälkä, nukkumaan mennään sitten kun väsyttää… Kaikki tehdään sitten, kun itsestä siltä tuntuu, eikä sen mukaan, mitä kello näyttää. Aikakäsite ei ehkä ole niin liukuva, kuin jossain Neuvostoliiton aikaisella Venäjällä, mutta se saattaa olla liukuvampi kuin valtaväestöllä. Kannattaakin siis miettiä esimerkiksi tapaamista sovittaessa, kuinka asiansa ilmaisee.

Esimerkiksi eräs paikallinen ompelija sai projektikseen ommella eräälle minullekin tutulle romaninaiselle verhot. Tapaamispäivänä ompelija siis pyysi asiakasta tulemaan luokseen seuraavana aamuna. Asiakas lupasi tulla, ja ompelija uppoutui töihinsä. Seuraavana aamuna ompelija aloitti työnsä noin puoli yhdeksän maissa. Hän odotteli jo kovaa kyytiä asiakasta tulemaan, mutta eipä näkynyt. Kului tunti, kului toinenkin. Kello tuli jo puoli yksitoista. Vähän puolenpäivän jälkeen asiakas sitten tuli ompelijan luokse, ja sai närkästynyttä palautetta siitä, miten hänen olisi pitänyt tulla jo aamulla. ”Eikö me niin sovittu”, ompelija äyskäisee naiselle, joka selittää, että hänellä on aamu silloin kun hän herää. Tätä ompelijan oli hankala ymmärtää, koska hän oli itse tottunut kellontarkkaan rytmiin.

Kellonajat voivat olla joillekin ihan hämärä ja tarpeeton juttu muissakin tilanteissa. Esimerkiksi raskaana oleva nainenhan saa tietysti automaattisesti kellonaikojen puitteissa määriteltyjä äitiysneuvola aikoja. Voi kuitenkin olla, että tulevaa äitiä ei neuvolassa näy näinä aikoina – sen sijaan hän saattaa pamahtaa paikalle myöhemmin päivällä. Tällöin neuvolassa ollaan ihmeissään, että miten tämä asia nyt pitäisi järjestää. Aika pitäisi ehdottomasti saada, koska se on tähdellinen – mitä tässä nyt tehdään? Minun mielestäni ensimmäisellä neuvolakäynnillä kannattaa myös puhua muiden asioiden lisäksi siitä, miten tärkeää on ajallaan tuleminen. Vaikka neuvolan ensisijainen tarkoitus ei olekaan mikään ”Näin pidät vuorokausirytmisi kunnossa”- ohjeistus, niin ihan hyvin voi silti ohjeistaa esimerkiksi laittamaan herätyskelloa soimaan tai jotain vastaavaa. Se ei välttämättä ole käynyt mielessäkään.

Mitä tuosta opimme? No, emme ainakaan mitään laiskuudesta tai saamattomuudesta. Opimme vain sen, että jos et tee vastaavanlaista sopimusta (”Tule aamulla”) opiskelijan tai muun sellaisen kanssa, jonka muutenkin on joka aamu noustava ylös, niin kannattaa tuon ”Aamun” sijaan sopia ihan selkeistä kellonajoista. Ja kaikkihan me olemme myös oppineet elämämme varrella sen, että lisäksi sana ”Kohta” voi tarkoittaa niin montaa asiaa, että senkään puitteissa ei kannata sopia yhtään mitään. Kun puhuu ennemmin selkeistä kellonajoista, niin molemmat tietävät, milloin tulla paikalle eikä kummankaan tarvitse odotella.

Huom!

Ei tietenkään kannata automaattisesti ajatella tai olettaa, että kaikki romanit elelisivät täysin vailla minkäänlaista rytmiä. On romaneita, jotka käyvät säännöllisesti koulussa ja töissä tai vaikkapa harrastavat – kellonajat ovat silloin tärkeät. Usein näillä ihmisillä on myös säännölliset nukkumaanmenoajat ja ruokailuajat. Heidän kanssaan on myös helpompi sopia asioita liukuvilla käsitteillä, kuten nyt vaikka tuolla sanalla ”Aamulla”. Eli jos olet työssä, jossa asiakkaan tai vaikkapa potilaan aamuherääminen voi muodostua hankalaksi sinun tai muiden työyhteisösi jäsenten kannalta, niin kannattaa asiakkaan/potilaan kanssa hienovaraisesti keskustella tuosta vuorokausirytmistä.

Nyt Neiti poistuu syömisen ihmeelliseen maailmaan, ja postaa sitten illemmalla lisää. Muistakaa nyt vielä siirtää ne kellot, jos ette ole sitä vielä tehneet.