En oikeastaan ymmärrä, miksi ihmetellään sitä, että jotkut Suomen romanit ovat esimerkiksi edelleen luku- tai kirjoitustaidottomia. Nyt ei siis puhuta vanhemmasta porukasta, joilla ei välttämättä ole ollut näiden asioiden opettelemiseen aiemmin mahdollisuutta. En myöskään oikein tahdo ymmärtää sitä, että ihmetellään esimerkiksi peruskoulussa saatavien tietojen tai taitojen puutteellisuutta – jopa huomattavaakin sellaista.
 
On ihan paikallaan huomauttaa aiheesta, koska asiaahan siinä suurin osa on, mutta että ihmetellään, kun asiat ovat tällä mallilla? ”No miten niin tällä mallilla”, tiuskaisee nyt joku närkästynyt. No, minäpä kerron. Asiathan ovat nimenomaan tällä mallilla:
 
En ymmärrä, miksi jaksetaan jauhaa siitä, kuinka jotkut romanit (Suomen) ovat edelleen ilman lukutaitoa tai että peruskoulussa opetettavat tiedot ja taidot ovat vähintäänkin puutteelliset. Okei, on ihan paikallaan sanoa aiheesta – sillä niinhän se asia joidenkin kohdalla todella on.
 
Ensinnäkin on ihan fakta, että aivan liian moni jättää koulunsa kesken, esimerkiksi kuudenteen tai vaikkapa kahdeksanteen luokkaan.
 
(Nyt puhutaan sitten edelleen Suomenmaasta, suomalaisista romaneista ja nykypäivästä, eikä mistään historian hämäristä, kuten ehkä joku voisi kuvitella.)
 
Itse satun tietämään ja jopa tuntemaan henkilökohtaisesti monta sellaista romania, jotka ovat peruskoulun jättäneet kesken, mutta siihen ei ole millään lailla puututtu. ”Aikansa opettajat kyselivät perään, mutta sitten kun en mennyt kouluun, niin ei ne sitten enää mitään.” Tämä oli erään romanipojan vastaus siihen, kun kysyin, eikö koulusta puututtu hänen sieltä poisjäämiseensä millään tavalla. Eikö tuon pitäisi olla monellakin tavalla hälyttävää?
 
Ensinnäkin: Miksi oppivelvollisuus (joka on myös samalla oikeus) ei toteudu kunnolla kaikkien kohdalla? Oppivelvollisuus ja oikeus peruskoulussa saatavaan sivistykseen kuuluu kaikille. Tiedän esimerkiksi monia valtaväestön edustajien lapsia, jotka on otettu tai ainakin meinattu ottaa huostaan siksi, että yhden vuoden aikana on ollut liikaa poissaoloja.
 
(Ei, en tarkoita, että romanilapsia pitäisi nyt jotenkin kiireimmän kaupalla ruveta ottamaan huostaan. Sehän nyt ei taida olla se varsinainen ratkaisu tähän ongelmaan, todellakaan.)
 
Toiseksi: Eivätkö vanhemmat välitä mitään, jos lapsi jää tuosta noin vain pois koulusta? Kuitenkaan ei ole millään mahdollista, että lapsi pystyy salaamaan pitemmän päälle tuossa vaiheessa koulunsa kesken jättämisen. Omat vanhempani ainakin raivostuisivat, ja koulu olisi puuttunut asiaan kiireellisesti turvautuen lopulta viimeisenä tahona sosiaaliviranomaisiin.
 
Onko koulun ja opetuksen merkitys sittenkään kaikille niin selkeä, kuin on annettu ymmärtää?
 
On ihan totta, että koulutuksen ja varsinkin peruskoulun merkitystä on alettu pikkuhiljaa ymmärtää entistä paremmin. Nykyään yhä useampi romanilapsi suorittaa peruskoulunsa kunnialla – hyvin arvosanoin. Moni jopa jatkaa tästä eteenpäin. Mutta entäs ne, joilta peruskoulu jää sitten jostain syystä käymättä?
 
No, he putoavat ennen pitkää tyhjän päälle. Ei nykypäivänä elätä itseään kaupalla, kuten joskus ennen vanhaan. Tätä romaniyhteisön jo aikaihmiset hokevat nuoremmilleen, jotkut kuitenkin ihan selkeästi tuloksetta.
 
Missä se vika sitten piilee? Järjestelemässä, sen asenteissa, romanien asenteissa? Minä uskallan väittää, että koko homma on näiden kolmen tekijän tulos, johon sitten sisältyy aika paljon muutakin, kuin vain nämä äsken mainitut tahot ja asiat.
 
Millä tämä ongelma saataisiin korjatuksi? Ei ainakaan sillä, että aletaan nimittelemään romaneja patalaiskoiksi tai systeemiä täysin läpimädäksi paskaksi. Yleisen laiskuuden puolesta voin sanoa, että jokaisella ihmisellä on veressään pisara luontaista laiskuutta. Jokainen on joskus tainnut aikaisin aamulla herätessään miettiä, että voi kun voisikin vain jäädä nukkumaan. Jotkut ovat jopa joskus tämän mielihalunsa toteuttaneet sepittäen sitten mitä mielenkiintoisempia verukkeita poissaololleen.
 
Ei se aina huvita, ymmärrän. Mutta kuitenkin ala-asteikäinen lapsi ei vielä ymmärrä täysin omaa parastaan, ellei sitä hänelle jankuteta. Vanhempien ja koulun pitäisi ottaa näistä asioista toden teolla kiinni, ennen kuin on liian myöhäistä.
 
Miettikääpä nyt ihmiset ihan oikeasti: Mitäs kun olet vaikka 25-vuotias mutta edelleen ilman ammattia? Et ole käynyt edes peruskoulua kunnolla, kuinka voisit ajatella meneväsi ammattikouluun tai lukioon tai mihinkään muuhunkaan ilman sitä? Töihin saatat päästä, mutta huonolla palkalla, eikä se työkään ole mitään maailman mukavinta. Lisäksi jotkut työpaikat edellyttävät sitä, että peruskoulu on suoritettu. Niin, että mikäs nyt eteen? Jotain pitäisi kyllä tehdä, mutta mihin tässä nyt sitten tarttuisi?
 
Suosittelisin sitä peruskoulun loppuun käymistä ihan ensimmäiseksi sille, jolta se on jäänyt jostain syystä kesken. Sen jälkeen suosittelen miettimään, mitä omalta elämältään haluaa. On tarjolla ammattiopistoja, lukioita, oppisopimuskoulutusta. Nykyään myös aikuiskoulutuskeskuksetkin järjestävät koulutusta, joiden avulla saa ammatin. Nämä oljenkorret ovat ihan hyviä, jos niihin vain ymmärtää tarttua.
 
Mutta hei oho, mitä minä meninkään tekemään? Menin unohtamaan yhden ihan keskeisen, koulutukseen kuuluvan asian. Nykyäänhän on myös tarjolla ns. tuettua romanikoulutusta. Nykyään on mahdollisuus opiskella jopa romanikulttuurin ohjaajaksi.
 
Romanikoulutushan sinänsä saattaa kuulostaa ihan hyvältä vaihtoehdolta, ja onhan siitä aina mahdollisuus ammentaa uutta tietoa itseensä. Monet romanikoulutukset kuitenkin käyvät läpi sellaista tietoa, joka on peruskoulusta jo ennestään tuttua ja siten itsestään selvää. Esimerkiksi yksinkertaiset matematiikan tehtävät voivat todella maistua puulta, ja samalla päässä pyörii, että olenkohan minä nyt oikeassa paikassa, kun puolet ryhmästä laskee näitä laskuja hiki hatussa ja saa voittaja- fiiliksen saatuaan kymmenen kertotaulut päätökseen.
 
Tämä on tietysti kärjistettyä, mutta toisaalta tässä on paljon asiaakin.
 
Ja sitten tietysti se, että mihin romaneita koulutetaan. Ompelemaan kulttuurillisesti identiteettiin kuuluvia vaatteita, joka on sinänsä ihan hyvä juttu ja tärkeä asia – ompelutaito on hyvä hankkia ihan jo siksi, että se on taloudellinen etu itselle. Entäs sitten muuta? No, koulunkäyntiavustajan hommat ja hevosenhoitohommathan ovat ehkä niitä yleisimpiä näiden ompelujuttujen sivussa.
 
Mitään näistä ammateista – ompelija, hevosenhoitaja tai koulunkäyntiavustaja – en todellakaan väheksy, kaikki tekevät omalla tavallaan arvokasta työtä. Mutta sekin on kylmä tosiasia, että jos kaksikymmentä romaninaista opettelee ompelemaan romanivaatteita ja he kaikki päättävät yksitellen perustaa yrityksen, niin eiväthän he hyvänen aika sillä voi mitenkään leipäänsä tienata.
 
Kannattaa siis katsella muitakin aloja ja ammatteja, kuin niitä, joita tarjotaan. Ei pidä mennä mekaanisesti sen mukana, että ”Kun tämä nyt on sellainen romanikoulutus, minähän en voi mihinkään muualle mennä.” Ei aina ole paras vaihtoehto opiskella omiensa seurassa, ja on ihan terveellistä mennä johonkin opiskelemaan ihan vaikka yksinäänkin. Onhan siellä kuitenkin muitakin ihmisiä, vaikka eivät romaneita välttämättä olisikaan.
 
Lopuksi kehotan kaikkia, niin romaneita kuin valtaväestöäkin,
nimenomaan miettimään, miettimään ja vielä kerran miettimään.
Miten saisimme tuloksia aikaan nimenomaan siinä, että kaikki
suomalaiset romanilapset muiden lailla saisivat peruskoulun
käytyä kunnialla ihan lapsen oman edun kannalta? Miten tähän
tavoitteeseen päästäisi - se kun kuitenkin on tavoitteena jollain
virallisella taholla, en nyt vain muista sen tahon tarkkaa nimeä.
 
Ps. Tämä ei missään nimessä ole rasistista höpinää enkä ole
myöskään mikään katkera akka. Puhun asiasta, jonka toivoisin
ihan vilpittömästi toteutuvan lasten hyvinvoinnin ja tulevaisuuden
kannalta. Jos minun sielunelämästäni tai motiiveistani kuitenkin
on epäselvyyksiä, niin voit lukea kuvauksen itsestäni tästä blogin
reunasta, välttääksesi nuo päästäsi kumpuavat mietteet.
 
Nyt Neiti toivottaa kaikille hyvää yötä ja kauniita unia.