Terveyskeskuksessa, neuvolassa, sairaalassa tms. työpaikassa on hyvin mahdollista, että tulet saamaan romaniasiakkaan tai romaniasiakkaita. Luultavasti olet saanut koulutuksessasi jonkinlaiset tiedot romaneista ja romanikulttuurista, voi olla myös että työpaikallasi on erikseen ohjeistettu toimimaan romanien kanssa. Tähän Neiti on kuitenkin kerännyt yhtä kaikki jotain hyödyllistä tietoa romanipotilaiden kohtaamisesta.
 
On hyvä ottaa huomioon, että esimerkiksi terveyskeskukseen tultaessa romanilla saattaa olla useampi saattaja mukanaan. Tämä syystä, että etenkin suvun merkitys on romaneille erittäin suuri. Sairaan mukana halutaan olla tukena ja pitämässä hänestä huolta. Mukana on hyvin monesti useampia naisia, koska erityisesti heidän odotetaan pitävän sairaasta hyvää huolta.
 
Pienen lapsen kanssa vastaanottohuoneeseen tulee usein joko vanhempi sisar, oma äiti tai joku muu sukulais- tai läheisnainen. Tällöin voi puhua ihan vapaasti miettimättä sen kummemmin, mitä voi sanoa ja mitä ei voi sanoa. Tämä tietysti myös silloin, jos lapsen mukana huoneeseen tulee vaikka joku miespuolinen läheinen.
 
Häveliäisyystapojen kannalta hankalampaa on, mikäli potilaan mukana huoneeseen tulee useampia ihmisiä tai selkeästi eri sukupolvien edustajia, eli vaikkapa ”oikeasti aikuisia” ja murrosikäisiä. Tällöin on hyvä kysyä, kuka on potilas ja pyytää poppoota päättämään, kuka on se henkilö, joka jää potilaan kanssa huoneeseen jos sille on tarvetta. Muut sitten ohjataan tietysti huoneen ulkopuolelle odottamaan.
Tämä siksi, että häveliäisyystapojen vuoksi tietyt sanat kaikessa viattomuudessaan voivat aiheuttaa sen, ettet saa kysymyksiisi selkeitä vastauksia. Huoneessa olijat voivat alkaa käyttäytymään hämillisesti kääntymällä poispäin, laskemalla katseensa, peittämällä kasvonsa tai joku jopa lähtemällä huoneesta pois.
 
Jos vastaanotolla on alaikäinen, n. 10-vuotiaasta ylöspäin oleva lapsi, on lasta hyvä kuulla ensin ilman aikuista. Lapsen ikäluokkaa oleva sisko tai muu voi tietysti olla paikalla koko ajan. Tällöinkin puhe ja toiminta voi olla ihan vapaata.
Lapsen käytyä juttusillasi on hyvä pyytää vielä lapsen vanhempaa tai vanhempia tulemaan pienelle keskustelutuokiolle, mikäli vaivana on joku intiimimpi kuin pelkkä kuume tai flunssa. Lapsen ollessa tuon ikäinen ei ehdottomasti kannata huikata, että ”Tulisiko lapsen äiti ja isä nyt käymään täällä?” vaan voi pyytää joko vanhempia tulemaan, tai sitten puhua huoltajasta. Näin häpeätilanteita ei sen kummemmin tule. Vanhemmille voi sitten selittää asiat ihan suoraan kiertelemättä tai kaartelematta.
 
Murrosikäisen lapsen ja vanhempien ollessa samaan aikaan paikalla ei kannata alkaa puhumaan myöskään virtsanäytteistä tms. Nämä kannattaa hoitaa yllä olevan mukaan.
 
Vastaanotolla käyvä saattaa alkaa puhumaan muiden perheenjäsenten tai sukulaisten vaivoista, koska ajattelee näin saavansa myös niihin avun. Tässä vaiheessa lääkärin tai hoitajan on hyvä muistuttaa, että kunkin on itse käytävä lääkärissä.
 
Monelle romanille lääketieteelliset termit ovat vieraita, joten latinan kielen oppimäärän sijaan kannattaakin käyttää selkokieltä. Romaneille on kuitenkin hyvin tärkeää, että he ymmärtävät sairauden tai muun vaivan, ja ovat hyvin perillä siitä. Heille voi aivan hyvin myös antaa aiheesta kertovaa lukemista mukaan.
 
Sairaala on hyvin monesti vastenmielinen paikka, eikä sinne mielellään tulla. (Tämähän on sinänsä ihan ymmärrettävää, koska kovinkaan montaa ihmistä en voisi kuvitella menemässä sairaalaan vain huvikseen…) Sairaala on perinteisesti koettu paikkana, jonne lähdettyään ihminen ei sieltä enää palaa. Tietysti asenteet ovat muuttuneet nykypäivää kohden, sillä romanit on otettu mukaan terveydenhuoltoon ja hekin ovat tarvinneet kaikenlaisia sairaalan palveluita. Sairaalaa kohtaan suuntautuvien ennakkoasenteiden vuoksi ei kuitenkaan pidä ihan kamalasti hämmästyä, jos sairaalaan tullaan vasta sitten, kun on ihan pakko, melkeinpä henkihieverissäkin.
 
Jos sairaalassa on romani pitempään kuin parin tunnin verran tai yhden yön yli, voi varautua siihen, että sairaalaan on tulossa paljon ihmisiä katsomaan potilasta. Monesti romanit haluavat olla jatkuvasti sairaan vierellä ja päästä jopa nukkumaan sairaan kanssa samaan huoneeseen ollakseen jatkuvasti läsnä. Jotkut sairaalat antavat romanien toteuttaa haluamansa tavat, jotkut taas kieltäytyvät. Avulias sairaalan työntekijä voi yrittää löytää romaneille jonkun majoitusmahdollisuuden esimerkiksi sairaalahotellista tms.
 
Romaneille hygienia on tärkeää myös sairaalassa. Kannattaakin pitää huolta siitä, että esim. käsidesiä on aina potilaan (ja vieraidenkin) saatavilla. Huoneen siisteys on myös tärkeää. Jotkut romanit vaihtavat ihan tavallisissa kotioloissakin aluslakanaa päivittäin, ja saattavat toivoa sitä myös sairaalassa ollessaan. Romanipotilas ei ole mitenkään erikoisasemassa nähden muihin potilaisiin, mutta tietysti häntä kannattaa ihan yhtä lailla kuunnella ja ottaa hänen kulttuurinsa huomioon.
 
Myös symbolinen puhtaus on tärkeä tekijä sairaalajakson aikana. Penkeille tai sänkyyn ei kannata laskea tarjotinta tai lautasta. Sukkia ei kannata laittaa sängyn pääpuoleen.
 
Vieraiden tullessa moni haluaa olla pukeutunut omiin vaatteisiinsa. Voi myös olla, että sairaalan vaatteita ei haluttaisi käyttää ollenkaan. Ainakin vieraiden tulosta kannattaa ilmoittaa etukäteen, koska romani ei periaatteessa voi olla ilman omia vaatteitaan muiden edessä. Jos mahdollisuutta omiin vaatteisiin pukeutumisella ei ole, pitää ainakin huolehtia siitä, että peitot on tarpeeksi hyvin kiedottu ympärille. Vieraiden tullessa alusvaatteita tai vaikkapa terveyssiteitä ei saa olla näkyvillä.
 
Toimenpiteitä ei tietenkään kannata tehdä, jos paikalla on muita ihmisiä. Muut kannattaa toimenpiteen ajaksi ohjata pois, vaikka kyse olisi vain niinkin pienestä asiasta kuin verinäytteestä. Jos potilaan kanssa pitää keskustella esimerkiksi joistain testeistä saaduista tuloksista, on viisainta ohjata myös silloin vieraat hetkeksi odottelemaan. Näin niitä hankalia tilanteita ei tule.
 
Äitiysneuvolasta mainittakoon sen verran, että sinne tulemisessa voi olla omat hankaluutensa. Jos nimittäin äitiysneuvolan vastaanottohuoneet ovat samassa tilassa jonkun muun alueen kanssa (ihan tavalliset yleislääkärin tai hoitajan vastaanotot yms.) ja samassa tilassa on samaan aikaan vanhempia romaneja, voi hyvinkin olla, että neuvolaan tulo jää. Vaikka vanhemmat romanit tietäisivätkin raskaudesta, siitä ei kuitenkaan puhuta. Tällä tavoin ”julkisesti” tai kuten romanit mielellään ilmaisevat ”reilusti” tuleminen neuvolaan olisi periaatteessa sama, kuin asian sanoisi ääneen.
 
Jos jossain odotusaulassa istuu romaneja erillään, esimerkiksi vanhempi ja nuorempi nainen, ei nuoremmalle naiselle kannata huikata, että kuinka se raskaus nyt sujuu, tai että etkös sinä olekin tulossa tuonne äitiysneuvolaan sitten ensi viikon torstaina. Tämä voi aiheuttaa pahimmillaan jopa kiireesti tilanteesta poislähtemisen nuoremman naisen osalta. Tilanne on kiusallinen myös vanhemmalle naiselle.
 
Samat ohjeet pätevät tietysti myös vaikkapa gynekologin vastaanotolle tuleviin.
 
Joidenkin terveysalan työntekijöiden keskuudessa on aiheuttanut pohdintaa se, että romanit pitävät isommalla porukalla huomattavampaa meteliä kuin muut. Tässä vaiheessa on hyvä muistaa, että yleisen järjestyksen pitää tietysti säilyä. Yleensä riittää, että romaneille käy ihan nätisti sanomassa, että voisitteko olla vähän hiljempaa. Metelöintiä ei välttämättä edes itse huomata, sillä usein romanien keskustelu ihan kotosallakin on huomattavasti äänekkäämpää kuin valtaväellä.
 
Huom!
Kaikista saamistanne ohjeista huolimatta tulee muistaa, että jokainen romani on ihmisenä yksilö. Jos potilaana on romani, on ihan paikallaan kysyä häneltä itseltään, kuinka hän toivoisi kulttuurinsa huomioonotettavan missäkin tilanteessa, kunhan kohtuuden rajoissa pysytään. Näin väärinkäsityksiä ei synny, ja kaikille jää positiivinen maku sairaalajaksosta sairaudesta huolimatta.