Viimeksi postasin puhtaustavoista, erityisesti symbolisesta puhtaudesta. Jatkan nyt vielä vähän siitä, mitä nyt tässä saan aikaiseksi puristettua itsestäni. Kerrottavaa olisi paljon, niin paljon, mutta mitä tässä nyt päähän pälkähtää ja kuinka tuo armas päänuppi sattuu toimimaan – se on ihan kokonaan toinen juttu se.
 
Eräs lukija oli tosiaan huomannut kysyä Neidiltä, pitääkö paikkaansa, että ruokakassia ei voi laskea ensin vaikkapa lattialle ja sitten vasta pöydälle. Neiti kuittaa, että tämä on totta. Ruokakassi kannetaan usein ensimmäiseksi keittiön pöydälle tai tiskipöydälle, eikä sitä tosiaan laiteta ensiksi esimerkiksi tuolille tai lattialle. Ruoka on muuten periaatteessa käyttökelvotonta, ja samalla sitten pöydästä tai jostain muusta tasostakin saattaa tulla käyttökelvoton. Sehän se sitten vasta mukavaa onkin.
Joillakin muuten saattaa olla keittiössä tai vaikka eteisessäkin joku nimenomaan tällaisia tapauksia varten tarkoitettu penkki, joilla ei kuitenkaan istuta. Jos ei siis ole varma, niin kannattaa kysyä, mihin voi istua ja mihin ei.
 
Periaatteessa epäpuhtaisiin asioihin kuuluu myös lemmikit, kuten kissat ja koirat. Valtaväestössähän suurin osa päästää kissansa ja koiransa keittiöön syömään, kuitenkin niin, että ruokailuastiat ovat lattialla. Romaniperheessä kissan tai koiran ruokakupit saattavat olla vaikkapa vessassa, eikä keittiöön eläimillä ole pääsyä välttämättä ollenkaan. Vaikka keittiöön kissa tai koira päästettäisiinkin, pöydälle ei tietenkään ole mitään asiaa.
 
Kuten sanottu, vanhempien ihmisten tavarat ovat myös korkeammassa arvossa, ja niiden puhtaudesta pyritään pitämään huolta mahdollisimman hyvin. Esimerkiksi vanhempien ihmisten petivaatteet ja pyyhkeet ovat tällaisia asioita. Samoin saattaa kuitenkin olla vaikka vanhempien ihmisten sohvien kanssa. Tietyissä taloissa ei vanhempien ihmisten sohville istu nuoret ollenkaan, tai jos istuukin, niin kyse on lähinnä miespuolisista ihmisistä. Silloin herää tietysti kysymys, mihin nuoremmat naiset sitten voivat istua. Jotkut tietysti seisovat, jotkut pysyttelevät keittiössä ja istuvat mahdollisuuksien mukaan siellä, tai jotkut istuvat lattialla.
 
Keittiössä istumisesta Neidille tulikin sopivasti mieleen pöydän ääressä istuminen. Joissakin perheissä pidetään yllä tapaa, että naisten istuessa vaikkapa nyt keittiön pöydän ääressä, jalat eivät mene pöydän alle. Pöydän ”ääressä” istutaan sivuttain tai jotenkin toisin. Tämä osin siksi, ettei hame osuisi yläosasta jotenkin vahingossa pöytään ja täten likaisi pöytää. Jotkut ovat korjanneet tämänkin ongelman pois päiväjärjestyksestä käyttämällä yksinkertaisesti essua, joka lienee minustakin huomattavasti helpompi vaihtoehto tällaiselle tavalle.
 
Keittiöstä siirrytään sitten sujuvasti asunnon muuhun puhtauteen. ”Epäpuhtaasta” asunnosta ei tosiaan pitäisi viedä mitään puhtaaseen asuntoon, mikäli sen puhtaus halutaan säilyttää. Asunnon huonejärjestyksestä lienee syytä mainita tässä vaiheessa sen verran, että jos wc tai makuuhuoneet ovat jotenkin välittömässä kosketuksessa keittiön kanssa, on periaatteessa keittiö silloin ”likainen”. Tämä siis tarkoittaa keittiötä, jossa ei ole ovea. Yksiöt, varsinkin sellaiset joissa ei erillistä makuuhuonetta ole, katsotaan automaattisesti likaiseksi, sillä siellähän niitä erottavia seiniä ei juurikaan ole. Jotkut tekevät kuitenkin keittokomerolle selkeän rajan ja yrittävät pitää edes sen puhtaudesta jollain tavalla kiinni.
 
Myös jotkut pitävät autojensa ”puhtaudesta” sellaista lukua, että sielläkin ollaan kaikki tähdelliset vaatteet päällä, jotta vanhempia ihmisiä voitaisiin kuskailla. Esimerkiksi neitsyytensä menettänyt tyttö ei ”pikkuvaatteissa” voi tällaiseen autoon mennä – tai jos menee, niin vanhempia ihmisiä tässä ei voida enää kuskailla. Samoin käy, jos mieshenkilö on autossa lyhythihaisella paidalla tai vaikkapa ilman päällyspuseroa tai takkia. Jos joku haluaa heittää vaatteitaan kevyemmälle ”vieraassa” autossa tai asunnossa, niin hän tietenkin yleensä kysyy, voiko näin tehdä. Vieraan ei oleteta tietävän valmiiksi, minkä auton kyytiin voi tulla ja minkä ei, vaan auton omistajat pitävät näistä ihan itse huolen. (Viitaten siis esimerkiksi nuoriin tyttöihin tai naisiin.)
 
Epäpuhdas asunto on paikka, jossa vanhemmat ihmiset eivät voi joko a) Käydä ollenkaan tai lievemmin b) Syödä tai ruokailla. Kukaan nuorempi ei kuitenkaan sano suoraan vanhemmalle ihmiselle, että ”Meille ei voi tulla, koska meillä on likainen talo.” Tämä ilmaisu on sillä tavoin tabu, että pyritään sitten jotenkin kiertäen tai kaartaen kertomaan, että asuntoon ei nyt vain yksinkertaisesti voi tulla. Vanhempi ihminen ei myöskään tiedustele nuoremmalta, onko asunto likainen vai puhdas. Nämä asiat viestitään yleensä kiertoteitse, jotta viesti kuitenkin menee perille.
 
Mieleen tulee tässä vaiheessa myös ruuan tai ruoka-astioiden vieminen keittiöstä pois. Monessa valtaväestön kodissahan voidaan viedä esim. joku kulho olohuoneeseen tai ottaa vaikka vesilasi luontevasti makuuhuoneeseen yöksi ja viedä se sitten seuraavana päivänä pois. Näin ei kuitenkaan voida tehdä romanikulttuurissa. Olohuoneeseen voidaan viedä astioita vain siinä tapauksessa, että olohuone on joko puhdas, tai sitten siinä tapauksessa, että astioita ei enää käytön jälkeen viedä keittiöön. Sama makuuhuoneeseen viemisessä.
 
Joillakin romaneilla kyllä on tilasyistä olohuoneen puolella ruokapöytä, mutta tämä taas tarkoittaa sitä, että joko olohuoneen pitää todellakin olla puhdas, tai sitten sinnekään ei pidä vanhempia ihmisiä päästää.
 
Ristiriitaa saattaa tulla, jos romanilapsi on kylässä valtaväestön perheessä. Tässä kohtaa tavat eroavat siten, että romanilapsi saattaa kokea, ettei voi syödä esimerkiksi lattialle katetusta sipsikulhosta tai vastaavasta. Vanhempana moni kuitenkin ratkaisee tämän toimimalla omiensa parissa niin kuin kulttuuri käskee, ja kylässä sitten talon tavoilla. Valtaväestöltä ei vaadita mitään tapojen noudattamista tässäkään tapauksessa, vaan jokainen tekee kotonaan niin kuin itse haluaa ja on tottunut.
 
Yhteentörmäyksiä puhtaustapojen suhteen saattaa tietysti tulla myös esimerkiksi päiväkodissa. Jos lapsi on kotona opetettu heittämään kaikki lattialle tipahtaneet, kuten keittiövälineet, suoraan pois, niin hän luultavasti toimii samoin tarhassakin, elleivät vanhemmat ohjasta häntä etukäteen toimimaan toisin. Tämä taas ei välttämättä tiukasti omia tapojaan noudattavilla romanivanhemmilla tule mieleen. Päiväkodin tädit siinä sitten saavat ihmetellä, että miksi tämä lapsi nyt näin tekee. Kaikesta kuitenkin selviää puhumalla.